Nyt asunto-osakkeen ja omakotitalon ostajalle "kreosoottikoira" tarpeen!

 

"Pariskunta osti omakoti­talon, josta paljastui myrkkyä – Korkein oikeus ratkaisi pitkään jatkuneen riidan myyjän hyväksi

Talosta löytyi remontissa syöpää aiheuttavaa kreosoottia. Korkein oikeus katsoi, ettei se ole riittävä syy kaupan purkuun. Kreosootti haisee ratapölkyltä.

Korkein oikeus (KKO) päätti pitkään jatkuneen kiinteistökauppa­riidan viime viikolla. Samalla se otti kantaa siihen, voiko asuinrakennuksessa olevaa kivihiilipikeä eli kreosoottia pitää kaupan purkuun oikeuttavana virheenä.

KKO päätyi ratkaisussaan siihen, ettei kreosootti ole riittävä peruste purkaa kauppoja eikä syy saada hinnanalennusta. Omakotitalon ostajat joutuvat siten maksamaan kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut hävittyään vuosien oikeustaistelun.

Asiaa oli käsitelty aiemmin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, jotka olivat ratkaisseet riidan ostajien hyväksi.

Kreosootti voi aiheuttaa jopa syöpää.

Kaikki alkoi vuonna 2011, jolloin pariskunta osti Varsinais-Suomesta 1950-luvun lopulla rakennetun talon runsaalla 200 000 eurolla. Vuonna 2015 he havaitsivat, että talon rakenteissa on kreosoottia.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin mukaan kreosootti on myrkyllinen kemikaali, jolla kyllästetään esimerkiksi ratapölkkyjä ja sähköpylväitä. Kreosootin hajua verrataan monesti juuri ratapölkkyyn tai Linnanmäen vuoristorataan.

Kreosootti sisältää muun muassa terveydelle haitallisia pah-yhdisteitä, ja sillä on monia haittavaikutuksia. Se voi ärsyttää ihoa, silmiä ja hengityselimiä sekä aiheuttaa allergisen ihoreaktion, jopa syöpää.

Suomessa kreosoottia saa käyttää nykyään vain teollisuudessa ja ammattikäytössä. Menneinä vuosikymmeninä sitä on käytetty myös asuinrakennuksissa.

Kreosoottiongelma tuli ilmi remontin yhteydessä. Myrkkyä löytyi kellarin sokkelista ja asuinkerroksen betonilaatasta.

Ostajat vaativat, että kauppa puretaan ja myyjät palauttavat kauppahinnan tai antavat 50 000 euron hinnanalennuksen. Vaatimustaan he perustelivat kiinteistön salaisella virheellä, josta eivät olleet tietoisia.

KKO oli eri mieltä asiasta. Sen mukaan kiinteistössä ei voida katsoa olevan virhettä vain siksi, että talossa on käytetty materiaalia tai ainetta, kuten kreosoottia, jonka käyttö on rakentamisen jälkeen kielletty.

KKO arvioi ratkaisussaan myös sitä, haihtuuko rakenteissa olevasta kreosootista terveydelle haitallisia yhdisteitä huoneilmaan ja aiheutuuko tästä virhe kiinteistöön.

Asunnon terveydellisistä olosuhteista ja niihin liittyvistä toimenpiderajoista on säädetty omassa asetuksessaan.

Asetuksen mukaan kreosootin merkittävimmän ilmaan haihtuvan yhdisteen eli naftaleenin toimenpideraja huoneilmassa on 10 mikrogrammaa kuutiometrissä.

Kun raja ylittyy, on ryhdyttävä toimenpiteisiin ongelman poistamiseksi. Toimenpiteisiin pitää ryhtyä myös silloin, jos huoneilmassa on naftaleenin hajua.

Rakenteissa oleva kreosootti ei yleensä aiheuta terveyshaittaa, ellei rakenteita ole avattu.

Riidan kohteena olevassa kiinteistössä huoneilmasta ei kuitenkaan ollut otettu ilmanäytteitä.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran KKO:lle antaman asiantuntijalausunnon mukaan merkittävää terveyden kannalta ovat juuri huoneilmassa leijuvat yhdisteet.

Rakenteissa oleva kreosootti ei yleensä aiheuta terveyshaittaa, ellei rakenteita ole avattu.

”Kreosiitti muuttaa rakennuksen arvottomaksi.”

Uskaltaako vanhaa taloa enää alkaa remontoida, jos rakenteista paljastuu myrkkypommi?

Asumisterveysliiton toiminnanjohtajan ja sertifioidun rakennus­terveys­asiantuntijan Hannele Rämön mielestä tällainen vaara on olemassa. Hänen mukaansa kreosoottiongelmaa ei tunneta vielä hyvin.

”Ihmiset eivät tiedä, että he ostavat rakennuksen, joka saattaa sisältää vaarallista jätettä.”

Rämön mukaan kreosootti muuttaa rakennuksen arvottomaksi, sillä kohdetta voi olla vaikea saada kaupaksi. Hän painottaa perusteellisen kuntotutkimuksen merkitystä ennen kiinteistökauppoja. Vain siten voidaan ehkäistä kalliita oikeustaisteluja ja ongelma voidaan korjata.

Kreosoottia paljastui 70-luvulla remontoidusta arvotalosta Helsingin keskustassa.

Miten monia asuinrakennuksia ongelma koskee, sitä on vaikea sanoa tarkkaan.

Rämön mukaan kreosootti rajoittuu lähinnä vanhoihin taloihin paikkakunnilla, joissa on ollut iso teollisuuslaitos ja kreosoottia helposti saatavilla.

Hän on tarkastanut työkseen tuhansia asuntoja, joista pienessä osassa on löytynyt kreosoottia. Ongelmallisimpia ovat olleet vanhat rintamamiestalot, mutta kreosoottia on ollut jopa 1980-luvulla rakennetussa omakotitalossa.

Hiljattain kreosoottia paljastui 1970-luvulla remontoidusta arvotalosta Helsingin keskustassa, Rämö kertoo.

”Ostaja halusi tehdä kuntotutkimuksen huoneistossa. Selvisi, että sauvaparketti oli kiinnitetty alustaansa massalla, joka sisälsi kreosoottia. Asunto jäi ostamatta.”

Kerrostalo ei ole yksittäistapaus. Kreosoottia on paljon vanhoissa asuinrakennuksissa, myös Helsingin keskustan arvokiinteistöjen kellareissa, sanoo rakennusterveyteen ja sisäilmastoon perehtynyt tekniikan tohtori Juhani Pirinen.

Hän työskentelee johtajana konsulttiyhtiö FCG:ssä. Aiemmin hän on vetänyt ympäristöministeriön kosteus- ja hometalkoita.

Pirisen mukaan kreosoottia on käytetty kosteus- ja vedeneristeenä 1800-luvun lopulta ainakin 1950-luvulle. Sitä voi olla esimerkiksi kellarikerrosten seinissä ja lattiarakenteissa ja alempien kerrosten välipohjissa.

”Vanhoista pientaloista pah-yhdisteitä sisältäviä materiaaleja löytyy karkeasti arvioiden 10–20 prosentissa. Osa niistä on rakenteiden ulkopinnoilla, jolloin niillä ei juurikaan ole terveydellistä merkitystä.”

Jos kreosootti haisee talossa, yksi tapa päästä ongelmasta eroon on kreosoottia sisältävän materiaalin poistaminen.

Kreosootti tulee poistaa haitta-ainepurkuna eli samalla menetelmällä kuin esimerkiksi asbesti. Menetelmässä purkualue eristetään muista tiloista, osastoituun tilaan tehdään alipaine ja sinne kuljetaan kolmeosaisen sulun kautta.

Täysin ongelmaton kreosootin poistava korjaustapa ei ole: kun rakenteita avataan, kreosootin haju voimistuu, ja sitä voi olla vaikea saada pois.

”Jälkihoitona tulee varmistaa riittävä ilmanvaihto”, Pirinen sanoo.

Myös kapselointi­menetelmää käytetään hajun leviämisen estämiseksi. Pirisen mukaan korjaustavan valintaan vaikuttaa muun muassa kreosootin määrä, tilan käyttötarkoitus ja korjauksen tavoiteltu käyttöikä.

Kapselointiinkin liittyy riskejä, sillä kapseloinnissa haitallista ainetta ei poisteta vaan se jää rakenteisiin.

”Varmuutta ei ole, pitääkö kapselointi hajun poissa ja kauanko se kestää. Joskus kapselointi voi olla parempikin vaihtoehto kuin purkaminen”, Pirinen sanoo." (Hs.fi 14.5.2019)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu