Kirsiomp

Vanhusten hyvä hoito ei ole rakettitiedettä: noudatetaan lakeja ja direktiivejä

  • Hyvän hoidon takeena ovat meillä lait, asetukset ja EU-direktiivit. Noudatetaan niitä!
    Hyvän hoidon takeena ovat meillä lait, asetukset ja EU-direktiivit. Noudatetaan niitä!

 

"Valvonta- ja seuraamusjärjestelmä

Suomessa kuluttaja-asiamies valvoo markkinoinnin lainmukaisuutta kuluttajansuojan kannalta. Havaitessaan lainvastaisen markkinointitoimen kuluttaja-asiamiehen on pyrittävä saamaan elinkeinonharjoittaja vapaaehtoisesti luopumaan siitä, ja valtaosassa tapauksia asiat onnistutaan myös neuvotteluteitse ratkaisemaan. Tarvittaessa kuluttaja-asiamies voi hakea kieltoa lainvastaisen markkinoinnin lopettamiseksi. Kiellon määrää markkinaoikeus ja sen tehosteeksi asetetaan yleensä uhkasakko. Kieltoa määrätessään markkinaoikeus voi velvoittaa elinkeinonharjoittajan toimittamaan määräajassa markkinointitoimen oikaisun, jos sitä markkinointitoimesta kuluttajille aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi on pidettävä tarpeellisena. Eräissä poikkeustapauksissa kuluttaja-asiamies voi itse määrätä kiellon. Kielto voidaan määrätä myös väliaikaisena.

Kuluttaja-asiamiehen lisäksi Rahoitustarkastuksella, Vakuutusvalvontavirastolla, Lääkelaitoksella, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksella ja Viestintävirastolla on rinnakkainen toimivalta valvoa toimialallaan kuluttajiin kohdistuvaa markkinointia. Nämä valvontaviranomaiset voivat asettaa kiellon lainvastaisen toiminnan lopettamiseksi ja kiellon tehosteeksi uhkasakon. Tapauksesta riippuen uhkasakon tuomitsee markkinaoikeus, lääninhallitus tai sen asettanut viranomainen.

Rikoslain (39/1889) 30 luvun 1 §:ssä säädetään markkinointirikoksesta. Joka antaa hyödykkeiden ammattimaisessa markkinoinnissa markkinoinnin kohderyhmän kannalta merkityksellisiä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, on pykälän mukaan tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi." - -

Lähde:

HE 32/2008

Ehdotus hallituksen esitykseksi Eduskunnalle laiksi kuluttajansuojalain 2 luvun muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2008/20080032

 

---

Sähköiset lomakkeet

Neuvontaa

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/123/EY,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2006,

palveluista sisämarkkinoilla

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF...

---

Hallituksen esitys HE 292/2018 vp

"Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi palvelujen tarjoamisesta annetun lain 19 §:n ja rajat ylittävästä kieltomenettelystä annetun lain 1 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan palvelujen tarjoamisesta annetun lain ja rajat ylittävästä kieltomenettelystä annetun lain muuttamista. Ehdotuksella lisättäisiin kuluttaja-asiamiehen toimivaltaan perusteettomien maarajoitusten kieltämistä koskevan Euroopan unionin asetuksen noudattamisen valvonta. Lisäksi ehdotetaan, että asetus lisättäisiin rajat ylittävästä kieltomenettelystä annetun lain soveltamisalaan. Ehdotetut muutokset ovat tarpeellisia asetuksen täytäntöön panemiseksi.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian."

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsity...

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Suorat linkit blogitekstissä:

Sähköiset lomakkeet

Lomake kuluttajaongelman selvittämiseksi
Lomake, jolla voit lähettää vihjeen kuluttaja-asiamiehelle
Lomake, jolla voit lähettää vihjeen, kun epäilet kartellia, muuta kilpailunrajoitusta tai laitonta suorahankintaa

Neuvontaa

Kuluttajille p. 029 5536901
Asiointi kuluttaja-asioissa
Yrityksille

Lähde:

https://www.kkv.fi/Tietoa-KKVsta/asiointi/

Käyttäjän Kirsiomp kuva

30 luku (24.8.1990/769)

Elinkeinorikoksista

1 § (1.4.1999/475)
Markkinointirikos

"Joka tavaroiden, palveluksien, kiinteistöjen, yksityisen osakeyhtiön arvopapereiden tai muiden hyödykkeiden ammattimaisessa markkinoinnissa antaa markkinoinnin kohderyhmän kannalta merkityksellisiä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, on tuomittava markkinointirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/188900...

---

Tällaista ei saa sallia! Ks. AVI:n selvitys alla:

https://www.avi.fi/documents/10191/8064383/Julkais...

Käyttäjän JukkaSalakari kuva
Jukka Salakari

Et vieläkään vastannut kysymykseeni siitä miksi haluat että meidät maahanmuuttajat komennetaan Suomessa hoitoyksiköiden siivous- ja keittiöpalveluihin. Kysyin miksi emme saa tehdä sitä työtä jota osaamme, ja josta verot maksamme.

Itse olen jo eläkeiässä ja jos minut komennetaan Suomessa raskaisiin töihin sen vuoksi että olen muuttanut Suomeen, on mielestäni väärin. Emmekö me maahanmuuttajat saa Suomessa tulevaisuudessa ostaa vanhuspalveluja samalla tavalla kuin muutkin ihmiset?

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Jukka, nyt en tiedä mihin kysymykseesi viittaat. Tuskin olen "komentamassa" ketään mihinkään.

Usein kommenttini ovat kärjekkäitä, kärjistettyjä tai sarkastisia - ihan tarkoituksella - mutta tekstityyli tulisi huomata asiayhteydestä eikä ottaa yksittäisiä sanoja aina niin pilkun tarkasti. Anteeksi, jos sanavalintani ovat jossakin kohdin Sinua ärsyttäneet.

Hyvää yötä, Jukka! :)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Kuntalehti (17.9.2018):

- - "Arvokeskustelu tarpeen ennen vaaleja

Sanna Lehtonen huomauttaa, että valtionosuuksiin tiivistyy myös kesällä ryöpsähtänyt keskustelu koko maan pitämisestä asuttuna.

Lehtonen toivoo, että poliitikot ottaisivat asiaan kantaa: Halutaanko ihmisillä säilyttää vapaa oikeus valita asuinpaikkansa? Onko kaikilla yhtäläinen oikeus palveluihin asuinpaikastaan riippumatta? Tuleeko kunnilla olla yhtäläiset mahdollisuudet palvelujen järjestämiseen kohtuullisin veroin ja maksuin? Miten asiakasmaksut kokonaisuuteen liittyvät? Maksaako joku itse enemmän kuin toinen?

– Poliitikkojen tehtävä on tehdä arvovalinnat, virkamiesten niihin kriteerit. Reilu arvokeskustelu olisi paikallaan ennen eduskuntavaaleja. Mutta näyttää siltä, että on helpompi kikkailla valtionosuuskriteerien ja muutaman miljoonan euron avustusten kanssa kuin ottaa kantaa vaikeisiin asioihin, Lehtonen napauttaa." - - (ks. koko teksti alla)

https://kuntalehti.fi/uutiset/talous/valtionosuuks...

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Rinnakkaisuus, päällekkäisyys, uhkasakko, varoitus, väliaikainen toimintakielto, ja toiminnan jatkuminen minkään muuttumatta kaikkien näiden toimenpiteiden jälkeensaman laisena. Nämä kaikki elimet ja ukaasit ovat näet niin tehottomia, hidassoutuisia ja pinnallisia, että yrittäjät nauravat näille niin sanotusti partaansa, tai mihin nyt sattuvat nauramaankaan, jos sattuvat olemaan naisia.
On tämä kummallista, ettei ihmisten moraalittomuudella ole enää mitään rajaa. Kaikkea ja kaikkia pitää kytätä ja kyttääjät laistavat yhtä lailla tehtävistään tai ovat niin monimutkaisen byrokratian vankeja, että se vie siltä vähäiseltäkin yritykseltä terän. Näiden valvontaelinten pitäisi ottaa mallia KELAsta, sillä se tekee ensin päätöksen, kieltää kaiken, kieltäytyy korjaamasta virheitään ja peruu väärät päätksensä vasta hemmetin moisen laikmiesmenettelyn jälkeen. Tätä varmasti piintyneikin yrittäjä pelkäisi, mutta eihän sitä voi tehdä, kuin pienelle ihmiselle, jolla ei ole varaa palkata kalliita lakimiehiä. Tai no, varmasti kelassa olisi niin kieroja tyyppejä johtoelimissä ja lakimieskaartissaan, että ne keksisivät keinot pistää kieroinkin yrittäjä aisoihin. Kyllä kela keksii keinot kiduttaa ja riistää.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Irma, tosi hankalaa on.

Uskon, että jos tavalliset ihmiset teksisivät enemmän saamastaan huonosta hoivapalvelusta valituksia kuluttaja-asiamiehelle, sillä olisi vaikutus asioiden paranemiseen.

Tässä on linkki siihen tarkoitukseen:

https://asiointi.kkv.fi/fi

Etene palvelussa alareunassa olevien nuolien opastamana. Ensimmäiseksi järjestelmä kysyy "Mitä asiasi koskee?" ja tiedustelee sitä, että

- Jos haluat henkilökohtaista opastusta ongelmatilanteen selvittämisessä, valitse ”Riita-asiat ja neuvonta”.
- Jos haluat lähettää kuluttaja-asiamiehelle vihjeen valvottavasta asiasta, valitse ”Vihjeen lähettäminen”. Kuluttaja-asiamies ei yleensä käsittele yksittäisiä riita-asioita."

Vaikka kuluttaja-asiamies ei ratkaisisi sinulla olevaa ongelmaa, niin hänelle kuuluu kuitenkin velvollisuus opastaa sinua kääntymään asiassasi oikean viranomaisen puoleen.

Se, että maksatko hoivapalvelusta itse kokonaan tai osaksi - vai yhteiskunta kokonaan - ei saa olla este neuvonnalle. Perustuslain 6 §:tta eli yhdenvertaisuuspykälää tulee noudattaa.

Kannattaa kokeilla ko. palvelua!

Käyttäjän Kirsiomp kuva

HS 3.2.2019 (Anna-Stina Nykänen), maksumuurin takaa, siksi kokonaan - tämä kannattaa ehdottomasti lukea:

30 vuoden sota

Professori Marja Vaarama laski jo 1980-luvun lopussa, kuinka monta hoitajaa vanhustenhuollossa tarvitaan hoidettavaa kohti. Siitä lähtien hän on tehnyt päättäjien pyynnöstä aina vain uusia selvityksiä. Asiantuntijoita ei ole kuunneltu, ja se on Suomen vanhustenhoidon suurin skandaali, Vaarama sanoo.

Professori Marja Vaarama on vihainen. Hän on 30 vuoden aikana laskenut lukuisia kertoja eri ministereiden ja muiden päättäjien pyynnöstä, paljonko vanhustenhuollossa pitäisi olla henkilökuntaa, jotta hoito olisi hyvää. Hän on tehnyt selvityksiä, tutkimuksia, raportteja ja suosituksia, yksin ja ryhmissä, eri titteleillä.

Mutta ovatko päättäjät noudattaneet asiantuntijoiden neuvoja? Sehän on nyt nähty.

Vanhusten hoidossa ei voida enää säästää, luki Vaaraman Helsingin Sanomiin laatiman Vieraskynä-kirjoituksen otsikossa maaliskuun alussa vuonna 2000.

Silti joku voi yhä julkisesti väittää, ettei vanhustenhuollon huonosta tilasta ole tiedetty.

Nyt Vaarama puhuu suunsa puhtaaksi. Hän kertoo, mitä tietoa on ollut ja miten päättäjät ovat sitä käyttäneet.

”Se, mitä nyt on paljastunut, on skandaali. Mutta šokeeraavinta on se, että näitä katastrofeja on tullut esiin ennenkin eivätkä ne ole johtaneet järeämpiin toimiin.”

Marja Vaarama on tehnyt aina töitä vanhustenhoidon parissa, ensin sosiaalityöntekijänä, sitten muun muassa Vanhustyön keskusliitossa, sosiaalihallituksessa, josta myöhemmin tuli osa Stakesia, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtajana ja nyt Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön professorina.

Kun Vaarama vuonna 1987 meni töihin silloiseen Sosiaalihallitukseen, hänen ensimmäinen työtehtävänsä oli laskea, mikä olisi suositeltava palvelu- ja hoitaja­mitoitus vanhustenhuollossa. Hän laski ja laski ja päätyi siihen, että esimerkiksi vanhainkodissa pitäisi olla seitsemän hoitajaa kymmentä asukasta kohti. Eli lukuun 0,7/1.

Ei mikään utopistinen luku.

Mitoitusten laskeminen oli Vaaraman mielestä hyvä asia, mutta myös vähän hirvittävä tehtävä. Että sellaista ylipäätään piti laskea, vaikka tärkeämpää on hoidon laatu.

Silloin oli vallalla kehittämisen eetos, Vaarama sanoo. Tiedostettiin se, että tulevaisuudessa väestö vanhenee. Palveluja haluttiin kehittää vastaamaan tulevia tarpeita: piti tehdä laitoshoidosta kodinomaisempaa, huomioida muistisairaudet ja lisätä kotipalvelua. Oltiin innostuneita.

Joku ehkä muistaa esimerkiksi Valtava-uudistuksen. Se tuli voimaan vuonna 1984. Silloin myös vanhusten sosiaalipalvelut tulivat valtionosuuden piiriin. Vastuuta haluttiin viedä ruohonjuuritasolle ja hajauttaa. Erityisen tärkeänä tulevaisuuden kannalta pidettiin avopalveluiden kehittämistä ja yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Järjestöjen ja vapaaehtoisväen panosta vanhustyössä haluttiin vahvistaa.

Vaaraman laatimat minimi-maksimi-suositukset julkaistiin vuonna 1988, kun sosiaali- ja terveysministerinä oli Tarja Halonen (sd). Käytännössä niistä huo­mioitiin hoitopaikoissa vain minimiluvut, jos niitäkään.

Innostus jatkui vielä 1990-luvun alussa. Vaarama käynnisti ison vanhuspoliittisen projektin, jossa kartoitettiin vanhustenhoidon silloinen tila ja tulevaisuuskuvat yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa. Vuoden 1992 julkaisussa jo todettiin, että Suomessa oli muihin Pohjoismaihin verrattuna heikkotasoisempi vanhustenhuolto. Ei ollut riittäviä resursseja, ja laadussakin oli parantamisen varaa.

Jo silloin arvioitiin, mikä olisi tulevaisuudessa kotipalvelun, palveluasumisen, hoivapaikkojen ja turvapalveluiden tarve ja mitkä olisivat kustannukset. Ajateltiin jopa sitovaa hoivatyötä tekevien omaishoitajien vapaapäivät. Vallitsi yksimielisyys, eikä kehittämistyössä koettu poliittisia paineita.

Juuri silloin iski lama, ja parannusehdotukset jäivät paljolti unholaan. Laitoksia kyllä purettiin, mutta kotihoito jäi kehittämättä. Keskustelu muuttui rahakeskusteluksi, eetos muuttui säästämisen eetokseksi,­ Vaarama sanoo.

”Ei vanhusten palveluita voi ostaa ja myydä kuin perunasäkkejä.”

Vanhustenhuollon riittävä henkilöstömitoitus on 30 vuoden ajan laskettu uudestaan noin viiden vuoden välein. Siis aina, kun julkisuuteen on noussut jokin katastrofi vanhustenhuollossa. Tapana on ollut, että kohua seuraa selvitys, laatusuositus lukuineen – ja sitten ei mitään.

Ensimmäinen valtakunnallinen laatusuositus julkaistiin vuonna 2001, kun peruspalveluministerinä oli Osmo Soininvaara (vihr). Vuoden 2008 suositus annettiin, kun peruspalveluministerinä oli Paula Risikko (kok). Vuoden 2013 mitoitukset tulivat, kun peruspalveluministerinä oli Susanna Huovinen (sd). Vuoden 2017 suositukset allekirjoitti perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk).

Kulisseissa hoitajamitoituksista on käyty aina kiivasta taistelua. Myös asiantuntijoihin on kohdistunut poliittista painostusta, Vaarama kertoo. Ensimmäisen kerran hän itse joutui sen kohteeksi 1990-luvun lopulla.

Kun valmisteltiin vuoden 2001 laatusuositusta, ministeriöstä painostettiin Vaaramaa muuttamaan henkilöstömääriä koskevia minimisuosituksia.

Tutkijat pitivät pintansa. Mutta niin pitivät päättäjätkin. Näkemysero on helposti kaikkien katsottavissa, koska suosituksista on olemassa kaksi eri julkaisua. On sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton yhteinen suositus. Ja sitten on tutkijoiden näkemys, jonka Stakes julkaisi itse, jotta eriävä mielipide tulisi esiin.

Ero on huomattava. Stakesin asiantuntijasuositukset ovat aivan toista luokkaa kuin ne luvut, jotka lopulta julkaistiin STM:n ja Kuntaliiton suosituksessa.

Stakesin asiantuntijat olivat sitä mieltä, että vanhustenhoito olisi erinomaista, jos mitoitus olisi 1,2 hoitajaa yhtä hoidettavaa kohden, siis päivässä keskimäärin. Tämä määrä tarvittaisiin myös, jos hoito olisi vaativaa, kuten työ muistisairaiden kanssa.

Stakesin mittarin mukaan hoito olisi hyvää, jos hoitajaluku olisi 0,8, ja tyydyttävää, jos luku olisi 0,5. Riittämättömän hoidon raja olisi 0,32.

Mikä oli lopputulos?

STM:n ja Kuntaliiton laatusuosituksessa asia esitetettiin niin, että näytettiin esimerkkejä hoitajamitoituksista.

Esimerkeissä hyvänä mitoituksena oli 0,8 hoitajaa potilasta kohden, keskivertona 0,5. Välttävä mitoitus oli 0,32 – joka siis tutkijoiden mukaan oli riittämätön määrä. Se mitoitus, jota Stakesin tutkijat pitivät erinomaisena, oli poistettu kokonaan. Sellaista vaihtoehtoa, että olisikin 1,2 hoitajaa per asukas, ei ministeriön ja Kuntaliiton julkaisussa edes mainita.

Poliitikot kävelivät asiantuntijoiden tutkimustulosten yli. Siitä, mikä tutkijoiden mielestä oli riittämätöntä, oli tullut välttävää.

Tutkijoiden vuonna 2001 välttävänä pitämä 0,5 on nyt vakiintunut jonkinlaiseksi suositukseksi. Mutta sitäkään ei aina noudateta, tai henkilöstöksi kirjataan muita kuin ammatti-ihmisiä.

Kohu on seurannut toistaan. Kun laatusuositukset eivät auttaneet, vanhusten palvelut haluttiin turvata lailla. Se ei syntynyt helposti. Suurin kiistan aihe oli, pitäisikö hoitajamäärätkin kirjata lakiin.

Vuonna 2012 asiassa olivat vastakkain erityisesti sosiaali- ja terveysministeri Risikko ja peruspalveluministeri Maria Guzenina­ (sd). Risikko vastusti lukujen kirjaamista lakiin. Guzenina sen sijaan halusi, että lakiin kirjattaisiin sitovaksi hoitajatasoksi 0,7/1 eli seitsemän hoitajaa kymmentä potilasta kohti.

Vanhuspalvelulaki valmistui vuonna 2012. Seuraavana vuonna julkaistiin myös Kaikenikäisten Suomi -raportti, tulevaisuusvisio. Mutta kuka sitä muistaa. Suuremman huomion sai samana vuonna julkaistu filosofi Pekka Himasen Sininen kirja, tulevaisuusvisio, jonka oli tilannut pääministeri Jyrki Katainen (kok).

Lakiin ei tullut hoitajien määrää koskevia ohjeita, mutta sen tueksi on annettu lain henkeä tukevia laatusuosituksia. Aika turhaan. Juha Sipilän (kesk) hallitus on vieläpä väljentänyt hoitajavaatimuksia.

Mitä mieltä Vaarama on, pitäisikö hoitajamitoituksia koskevat luvut kirjata lakiin?

Vaarama sanoo, että tässä asiassa hän on muuttanut mieltään.

Vaarama ajatteli pitkään, että hoitajia koskevia lukumääriä ei kannata laittaa lakiin. Lukuja on helppo vääristellä. Nytkin on paljastunut, että työvuorolistoilla on ollut haamuhoitajia.

”Sinnehän voidaan kirjoittaa vaikka Aku Ankka.”

”Jokin perälauta pitää saada, ettei hoitajien määrää voi vähentää ihan miten tahansa”, Marja Vaarama sanoo.

Ennen kaikkea hän vastusti lukujen kirjaamista siksi, että on ajatellut, ettei hoidon laatu ole vain henkilöstön määrästä kiinni. Olennaisempaa on palvelukulttuuri, missio, johtaminen, moraalikoodi... Siitä syntyy laatu. Kahdessa hoitopaikassa voi olla yhtä paljon hoitajia, mutta toinen on silti parempi. Johtamisen takia.

Nyt hän on kuitenkin tullut siihen tulokseen, että hoitajien määrästä on pakko säätää lailla ja suosituksista pitää tehdä sitovia. ”Jokin perälauta pitää saada, ettei hoitajien määrää voi vähentää ihan miten tahansa.”

Hoitajien määrä on nyt voitu Vaaraman mielestä pudottaa niin alas, ettei hyvää hoitoa saa aikaan, vaikka miten päin johtaisi. Hoitajista on revitty kaikki irti, he ovat lopen uupuneita, näkevät painajaisia, vaihtavat alaa, eikä heiltä voi vaatia yhtään enempää. Joskus hoitajien ainoa tapa selvitä töistään on ottaa etäisyyttä asiakkaisiin. Se voi Vaaraman mukaan johtaa jopa julmuuksiin.

Lakiin pitää kirjata hoitajien lukumäärän lisäksi myös laadullisia kriteereitä, Vaarama sanoo.

Hän luettelee lisäksi heti viisi asiaa, joille on asetettava sitovat laatukriteerit: Toimitilat, huoneet, kalusteet. Perushoito, kuten pesu ja ruoka. Terveydenhoito, lääkäripalvelut ja lääkityksestä huolehtiminen. Viriketoiminta, harrastukset ja kuntoutus. Vapaus, itsemääräämisoikeus ja muut eettiset kysymykset.

”Olen vuonna 2006 nähnyt paikan, jossa haluttiin aloittaa vanhustenhoito – kalusteina oli jopa pakkilaatikoita.”

Erityyppisen henkilöstön määrän lisäksi pitää varmistaa osaaminen. Hoidon laatua on seurattava mittaamalla esimerkiksi makuuhaavojen, kaatumisten, kuivumisten ja ulkoilutuksen lukumääriä.

Mikään ei enää ole vanhustenhoidossa varmaa tai itsestäänselvää, ei minkäänlainen minimitaso.

Miten tähän on tultu?

Vaarama ei syytä mitään yksittäistä tahoa. Vikaa on kaikissa. Ajan henki muuttui 1990-luvulla. Siitä lähtien on puhuttu kaikesta talouden termeillä. Vanhuksista on tullut kustannuserä. Lasketaan palvelutalojen tuottavuutta. Joka asia ja ihminen mitataan rahassa.

”Kaikkihan me hurahdettiin siihen markkinauskoon”, Vaarama sanoo. On ihan yleisesti uskottu siihen, että valtio on aina tehoton, raskas ja byrokraattinen verrattuna yrityksiin.

Alettiin purkaa normeja ja keventää sääntelyä. Yksityistämiselle on ollut myös ideologisia syitä: on haluttu avata markkinoita vapaalle kilpailulle.

Vaarama kannattaa sekataloutta, johon mahtuvat erilaiset toimijat. Tutkimuksissa ei näy selvää eroa siinä, kumpi hoitaa vanhuksia paremmin tai halvemmalla, yksityinen yritys vai julkinen palvelu. Erot tulevat muista asioista.

Hyvää on yritetty liiankin isosti. Paras-hankeen piti mullistaa koko palvelurakenne, mutta vuosien remonttia ei koskaan saatu loppuun. Sitten alettiin tehdä sotea.

Siinä sivussa moni vanhus on yhä pissavaipoissa ja ulkoilutusta vailla. Vaarama kysyi jo 30 vuotta sitten, miksi vanhukset eivät pääse ulos, kun vangitkin pääsevät joka päivä.

Vaarama ei vastusta sotea. Sitä tarvitaan, hän sanoo. Pieniä kuntia pitää yhdistää, koska tarvitaan leveämmät har­tiat, joilla palveluita järjestetään.

Mutta soteen ei hänen mielestään tarvita keskustan haluamaa maakuntauudistusta eikä myöskään kokoomuksen haluamaa valinnanvapautta. Ne ovat vieneet liikaa huomiota, aikaa ja rahaa.

Soten lähtökohta on Vaaraman mielestä unohtunut. Sen piti alun perin ratkaista eniten palvelua ja hoitoa tarvitsevien ihmisten ongelmat. Yksinkertaistaa ja varmistaa huolenpito niille, jotka joutuvat nyt käymään monella luukulla. Tämä porukka on Vaaraman mielestä unohdettu sotessa kokonaan.

Kotipalveluiden yksityistämisen myötä hoidon kokonaisuus ei ole enää kenenkään hallussa. Halpuuden ismi on voittanut. Kaupankäyntiin ei sovi huolenpitomoraali, Vaarama sanoo.

Välillä koko keskustelu hävettää häntä. Ei kehitetä toimintaa, vaan aina puhutaan rahasta, siitä, mitä mikäkin maksaa.

”Se on barbaarista.”

Selvä käänne pahempaan tapahtui, kun kansainväliset pääomasijoittajat valtasivat alan. Ne ajoivat asemiin Suomessa jo vuosituhannen alussa ja alkoivat ostaa järjestöjen palvelutaloja ja pienyrittäjien hoivakoteja. Nyt ala on hyvää vauhtia keskittymässä muutamalle pääomasijoittajien omistamalle jättiyritykselle.

Pienet hoivayritykset katoavat. Vaikka pk-yrityksiä puheissa aina kaivataan. Entä mihin unohtui järjestöjen tärkeä rooli? Niillä on ollut kautta historian monta tehtävää suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Nehän ovat aina tuottaneet palveluita, mutta myös aktivoineet porukkaa, työttömiä ja yksinäisiä. Ei pääomasijoittajilla ole tällaiseen motivaatiota.

Esperi Carekin oli alkujaan Suomen Punaisen Ristin yritys. Miksi hyvää tekevä avustusjärjestö myy toimintaansa pääomasijoittajille? Oliko kilpailu niin kovaa? Vai eikö ollut intoa?

”Ainakin Esperissä iski moraalikato”, Vaarama sanoo.

Kyllä myös kunnissa ja järjestöissä raha tunnetaan. Monesta Vanhainkoti Iltatähdestä on tullut Palvelukoti Iltatähti – ja kaikesta on alettu rahastaa erikseen.

Nyt vanhukset maksavat eläkkeistään veroa, ja lisäksi he maksavat myös jokaisesta saamastaan palvelusta erikseen niin paljon, ettei käteen jää juuri mitään. Jopa vessapaperirullan vaihtamisesta laskutetaan.

”Palveluasumisen hinnoittelu on täydellinen Villi länsi”, Vaarama sanoo. Tästäkin on puhuttu 1990-luvulta lähtien.

Suuret pääomasijoittajat eivät Vaaraman mielestä kuulu vanhustenhuoltoon.

Terveystaloustieteen nobelisti Kenneth Arrow kirjoitti jo vuonna 1964, että avuttomassa asemassa olevia ihmisiä, kuten vanhuksia, ei voi jättää markkinavoimien armoille. Arrow’n mukaan heitä suojaa riistolta markkinoiden sääntely.

Vaarama kannattaa hoivapalveluiden tuottamisessa sekataloutta, jossa mukana ovat yritykset ja järjestöt, mutta vastuun kantaa julkinen valta.

Vastuun kantaminen edellyttää, että julkisella puolella on kilpailutuksen ja valvonnan ammattilaisia. ”Sellaisia, jotka pärjäävät bisnesmaailman haukoille.”

Nyt kunnat ovat tehneet sopimuksia, joissa ostetaan halvalla selvästi alimitoitettuja palveluita.

”Kuka ostaisi kotiinsa remontin joltain helvetin helppoheikiltä, kun halvalla saa? Jotain laatua pitää vaatia. Vanhustenhuollossa kauppa on ollut kuntienkin puolelta moraalitonta.”

Valvonta on ollut hampaatonta, ja siinä on liian vähän väkeä. Laiminlyönneistä pitää myös seurata kunnon sanktioita, Vaarama sanoo.

Hyvää hoitoa on paljon. Mutta jokainen laiminlyönti on liikaa, ja huonoon kohteluun on Vaaraman mielestä puututtava kunnolla. Hän sanoo, että epäeettisesti toimivat yrittäjät pitäisi sulkea pois markkinoilta ja ottaa heiltä pois toimiluvat.

Esperissä meno on ollut Vaaraman mielestä järkyttävää. Jos kaatuu, ei nosteta ylös, ollaan viikko likaisena, ei saada lääkkeitä. ”Sellaiset laitokset pitäisi kaikki laittaa kiinni.”

Poliitikkoja Vaarama muistuttaa marssijärjestyksestä. Ensin on rehellisesti hyväksyttävä, että vanhuksilla on oikeus hyvään hoitoon. Se sanotaan laissa. Sitten on katsottava realistisesti palveluiden tarve ja kustannukset. Sitten mietittävä, mistä rahat otetaan. Pitäisikö sittenkin miettiä niitä yritystukia tai pääomaverotusta?

Yhdestä ei voi Vaaraman mielestä tinkiä. Vanhuksilla on oikeus hyvään elämään."

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Nostat Kirsi esiin hyviä pointteja ja näiden asioiden pitäisi olla kaikkkien tiedossa ja ihmisten pitäisi tosiaan tehdä valitusta valituksen perään ja olla kaikin tavoin aktiivisempia, mutta kuinkahan moni lopultakaan on. Kävin itse tässä aikoinaan KELAn kanssa vuosien taiston ja sain sen voitolliseen maaaliin, mutta viitisen vuotta se otti aikaa ja hermoja se raastoi, sillä siitä huolimatta, että KELA myönsi syyn olevan heidän ja virkailijan tehneen virheen, katsoivat he ensin, että minä olen maksumies, koska "heillä on oikeus panna tämä maksuvaatimus täytäntöön", mutta kun aina vaan vein sitä eteen päin, seuraavaan valitusportaaseen, sain vihdoin ja viimein "hivutusvoiton". No, moni ei ole yhtä sitkeä, vaan luovuttaa jo ensimmäisestä tyrmäyksestä, mutta pitäisi olla. Jos niiden järjestelmä tukkiutuisi oikaisu pyynnöistä ja valituksissta (samoin koko sosiaali- ja terveyspuolen), niin pakkohan niiden olisi alkaa kuunnella ihmisiä ja ottaa vakavasti ne puutteet, mitän niiden toiminnassa on. J
Mutta, esim. näitä nyt esiin nostamiasi valitusmahdollisuuksia ei monikaan tiedä ja jos tietääkin, niin KELAla on maine, että ei niitä (niiden lakimiehiä)pysty kukan voittamaan. Ihmisiä ne ovat kuitenkin nekin ja se vaan vaatii kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä, mutta kyllä se kannattaa.
Toinen tapa tietysti olisi tehdä niistä törkeistä virheistä laiminlyönneistä ja puutteista julkisia, mutta tekeekö suomalainen niin - ei suurin surminkaan, koska se on jollain lailla häveliästä tai noloa, ei kehtaa.....mutta pitäsi kehdata.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Kannattaa katsoa tarkemmat tilastot alta (julkinen ja yksityinen):

Tilasto paljastaa: Yksityisessä vanhustenhoidossa enemmän laatuongelmia - ”Epäterveen kilpailutuksen kierre”

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d53bddb3-27c3-4...

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Tämä epäterve kilpailuhan ei koske pelkästään vanhustenhoitoa, vaan kattaa koko julkisen sektorin(kin) kilpiluttamisjärjestelmän. Ja, kun toinen fakta on se, että laatua ja edullista hintaa ei saa samassa paketissa, niin jokainen osaa tehdä tästä omat johtopäätöksensä.
Mutta kun useimmat näistä päättävistä ihmisistä saa palvelut työ-,tai virkasuhde-etuina, niin eivät he välitä laadusta, vaan ruokkivat omia asemiaan valitsemalla laadun sijaan halvimman ja usein myös parhaiten voidellun tuotteen.
Olen tehnyt elämäni aikana paljon kauppaa näiden tahojen kanssa ja aivan viimeaikoihin asti se VOITELU näyttely mainittavaa osaa näissä valintakriteereissä. Kunhan oli kunnon kylkiäiset ostajalle (tai käyttävälle ryhmälle), niin hinnan ei tarvinnut olla se valintakriteeri, eikä laatu varsinkaan. Olkoonkin, että olen aina kyennyt seisomaan myymieni palvelujen sekä tuotteiden laadun takana, mutta kaikkien kohdalla asia ei ole ollut näin.
Kun tähän vielä lisästään voiton maksimointi, niin jokainen meistä tietää, miten siinä pahimmillaan käy.
Tätä taustaa vasten ihmettelenkin, miten ihmeessä meillä on eduskunnassakin enemmistö ihmisiä., jotka ovat myymässä sielunsa paholaiselle, eli näille pimeille markkinavoimille. Ja, minä olen (rehellisen)yrittäjyyden ja työn joustavien kriteerien kannattaja, enkä suin surminkaan puolusta tätä liian jäykkää systeemiä, mutta joku tolkku näihin yksytyistämishaahuiluihin pitäisi löytyä - eikä se löydy kyyläämisestä, eikä kyttäämisestä, vaan LAADUN PALKITSEMISETA.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

HS 8.2.2019:

"Kuukausi sitten aloittaneen Attendon hoivakodin toiminnasta jo kriisikokous – Viranomaiset selvittävät vanhusten turvallisuutta Alavudella

Tammikuussa avatussa hoivakodissa epäillään pulaa pätevästä henkilökunnasta. Hoivakodissa on ollut kuolemantapauksia, joiden yhteyttä hoidon tasoon ei vielä tiedetä.

Aluehallintovirasto selvittää parhaillaan Alavudella, onko hoivayritys Attendon Pelimanni-hoivakodissa asuvien vanhusten turvallisuus vaarantunut.

Tammikuussa avatussa hoivakodissa selvitetään, onko siellä töissä riittävästi osaavaa henkilöstöä. Kysymys on erityisesti siitä, voidaanko asukkaiden lääkintäturvallisuus varmistaa.

Hoivakodissa on ollut sen kuukauden aukiolon aikana kuolemantapauksia, mutta niiden yhteyttä hoivaan ei tiedetä. Sitä kuitenkin selvitetään.

”Epäilyt kohdistuvat samantyyppisiin asioihin kuin hoivakoti Ulrikassa Kristiinankaupungissa. Selvitys on intensiivisesti päällä ja se koskee tässä ja nyt -tilannetta”, Valviran ylijohtaja Markus Henriksson sanoo." - - ks. koko artikkeli alta:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005994446.html

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Nyt en jotenkin ymmärrä tätä tänään pidettyä luottamusäänestystä vanhustenhoidosta:

Hallituksella ei ollut yhtenäistä kantaa vanhusten hoitoon eikä vanhusasiain valtuutettuun, mutta hallitus nyt kuitenkin sai luottamuksen. Mille hallitus sai sen luottamuksen? Sillekö, että se saa olla asiassa eripurainen?

Mites' jos vastaava tilanne tulee sote-äänestyksessä eteen? Hallitus on sotesta erimielinen ja sitten kuitenkin hallitus saa luottamuksen asiassa? Ja sote menee läpi?...

Valistakaa minua tässä asiassa, nyt en ymmärrä.

---

Uutinen tältä päivältä:

"Hallitus on saanut eduskunnan luottamuksen välikysymysäänestyksessä äänin 99–88. Välikysymys koski vanhustenhoidon tilaa Suomessa. Tyhjää ei äänestänyt yhtään edustajaa. Poissa oli 12 edustajaa.

Välikysymyksen takana olivat kaikki oppositiopuolueet.

Välikysymyksen taustalla olivat muun muassa hoivayhtiö Esperi Care n toiminnassa paljastuneet epäkohdat. Eduskunta kävi keskiviikkona yli kahdeksantuntiseksi venyneen kiihkeätunnelmaisen välikysymyskeskustelun vanhustenhoidosta.

Äänestyksessä ei nähty loikkia yli hallitus-oppositio-rajan. Kaikki läsnä olleet hallituspuolueiden kansanedustajat äänestivät luottamuksen puolesta ja kaikki oppositiopuolueiden kansanedustajat luottamusta vastaan.

Hallituspuolueiden edustajia oli äänestyksestä poissa kolme: kokoomuksen Ilkka Kanerva sekä sinisten Pentti Oinonen ja Timo Soini.

Oppositiopuolueiden edustajia oli äänestyksestä poissa yhdeksän: SDP:n Maarit Feldt-Ranta, Antti Rinne ja Jutta Urpilainen, perussuomalaisten Mika Niikko, vihreiden Heli Järvinen, vasemmistoliiton Kari Uotila, RKP:n Mats Löfström, kristillisdemokraattien Antero Laukkanen sekä Liike Nytin Harry Harkimo.

Hallituspuolueilla on eduskunnassa 102 kansanedustajaa, kun pois lasketaan puhemies Paula Risikko (kok.), joka ei osallistu äänestyksiin. Oppositioryhmillä on edustajia 97."

https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2518613#cxre...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset