2003–2012 keskusta-asukkaan hiilijalanjälki n. 12 tonnia, seutuasukkaan vain 8

"Suurempaan hiilijalanjälkeen vaikuttaa energiaratkaisujen ohella se, että keskusta-asukas ostaa enemmän tavaraa, ruokaa ja palveluita kuin seutu-asukas

Uudisrakennusten asukkaiden hiilijalanjälki on kaupunkikeskustoissa jopa puolet suurempi kuin väljemmin rakennetuilla alueilla.

Tähän johtopäätökseen tulivat Aalto-yliopiston tutkijat, jotka vertailivat uusissa ja vanhoissa rakennuksissa asuvien hiilijalanjälkiä eri puolilla Suomea vuosilta 2003–2012. Tuolloin keskusta-asukkaan hiilijalanjälki oli noin 11,7 tonnia, seutuasukkaan vain kahdeksan.

Tutkijat pitävät laskelmansa tulosta hämmentävänä.

"Valtauskomus kuitenkin on, että jos tiivistetään kaupunkirakennetta, saadaan kasvatettua hiilitehokkuutta. Näkemys on lyönyt läpi kansainvälisesti ja myös Suomessa", sanoo professori Seppo Junnila Aalto-yliopiston teknillisestä korkeakoulusta.

"Ydinkeskustoissa on tyydytty liikaa siihen, että kun saadaan tiiviyttä, hiilijalanjälki pienenee. Väljemmillä alueilla on puolestaan panostettu energiatehokkuuteen muilla tavoin."

Väljemmin rakennetulla alueella tutkijat tarkoittavat kaupungin keskustan ja maaseudun välistä kaupunkialuetta. Tilastokeskukselta ja Suomen ympäristökeskukselta hankittu tutkimusaineisto kattaa alueellisesti koko Suomen, joka on jaettu kolmenlaisiin kaupunkivyöhykkeisiin.

"Ensimmäinen on tiivistä kerrostalovaltaista aluetta, seuraava rivitalo- ja omakotitaloaluetta joka on vielä melko tiivistä, ja kolmas sitten väljempi omakotitaloalue. Esimerkiksi Espoossa on kaikkia kolmea vyöhykettä", Junnila kuvailee.

Väljemmin rakennetut alueet ovat vähemmän riippuvaisia olemassa olevasta infrastruktuurista, kuten kaukolämmöstä. Siksi erilaiset lämpöpumput ja aurinkopaneelit sekä muut teknologiat leviävät kaupunkialueiden ulkopuolella nopeastikin. Esimerkiksi erilaisten lämpöpumppujen määrä kasvoi 30 000:sta yli puoleen miljoonaan vuosina 2003–2012.

Pienempää hiilijalanjälkeä selittävätkin juuri päästöt energiankulutuksessa, jotka olivat väljemmillä alueilla neljänneksen pienemmät kuin keskustoissa.

"Eräs hypoteesimme on, että väljemmillä alueilla kaupunkisysteemi on löysempi. Sen vuoksi siellä voidaan vapaammin investoida maalämpöpumppuihin ja muuhun, ydinkeskustoissa organisaatiot ovat kankeita."

Hiilijalanjälkien kokoeroihin vaikuttaa energiaratkaisujen ohella se, että keskusta-asukas ostaa asumisesta ja autoilusta säästyneillä rahoilla enemmän tavaraa, ruokaa, palveluita ja matkoja kuin seutu-asukas.

Junnilan mukaan tutkimustulos haastaa laajemmin esimerkiksi ilmastopolitiikan. Tutkimustulosten perusteella nykyisenlainen keskusta-alueiden tiivistäminen ei ehkä ole hiilitehokkain tapa järjestää asumista.

"Johtopäätöksenä artikkelissa vedimme, että ilmastopolitiikka näyttäisi epäonnistuneen Suomessa tiivistävän kaupunkirakenteen osalta, mutta väljemmän kaupunkirakenteen osalta se näyttäisi onnistuneen paremmin."

Tutkimus on osa tohtorikoulutettava Juudit Ottelinin väitöskirjaa. Hänen mukaansa Suomessa pitäisi etsiä keinoja pienentää hiilijalanjälkeä myös tiiviimmin asutuilla alueilla.

"Tulokset ovat tärkeä lisä keskusteluun, jota käydään kestävästä kaupunkirakenteesta", Ottelin sanoo.

Tutkimuksen perusteella suomalaisia kokemuksia "kestävän kehityksen puutarhalähiöistä" voisi viedä jopa maailmalle, Junnila pohtii. Esimerkiksi matala rakentaminen voisi olla helposti tuotteistettavissa.

"Suomessa on pystytty luomaan toimiva malli ydinkeskustan ympärille muodostuvan elämäntavan kestävämmäksi kehittämiseksi. Tämä on perinteisesti ollut yksi suurimmista globaalin kaupungistumisen haasteista. Ehkä Suomi onkin maailman johtava tällä alueella, eikä niinkään tiiviiden kestävien miljoonakeskustoiden osaajana."

Junnilan, tohtorikoulutettava Juudit Ottelinin ja professori Jukka Heinosen tutkimustuloksia julkaisee myöhemmin myös arvovaltainen Environmental Science and Technology -tiedejulkaisu. Maaseutu jäi vertailun ulkopuolelle

Aalto-yliopiston tutkijoiden tekemän tutkimuksen pohjana oli Tilastokeskuksen kulutustutkimus vuodelta 2012. Kotitalouksien hiilijalanjäljen laskentaan käytettiin elinkaariarviointia.

– Tutkimusaineisto koostui 3 500 kotitaloudesta.

– Kotitalouksista 289 asui vuonna 2003 tai sen jälkeen valmistuneissa rakennuksissa: 100 kotitaloutta asui tiiviisti rakennetuissa keskustoissa, 134 muualla kaupungissa ja 55 seutualueilla.

– Kotitalouksista 1 999 asui ennen vuotta valmistuneissa rakennuksissa: 981 tiiviisti rakennetuissa keskustoissa, 730 muualla kaupungissa ja 288 seutualueilla.

– Maaseudulla asuvat kotitaloudet jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle."

Lähde maksumuurin takana: HS 8.8.2015 (tekstin lihavoinnit omia)

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002843692.html

Tieto & Trendit (Tilastokeskus) 15.10.2018:

– – "Huipputuloisten päästöt omassa sarjassaan

Elintarvikkeet, asuminen ja liikkuminen aiheuttavat leijonanosan kasvihuone­kaasupäästöistä kotitalouden tulotasosta riippumatta (Kuvio 1). Keskiarvo­taloudessa näiden osuus on noin 80 prosenttia. Suomen ilmasto­tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan välttämättä toimia näiden kolmen kulutuksen osa-alueen päästö­intensiteettien alentamiseksi.

Kuvio 1. KHK-päästöt kulutusyksikköä kohti kotitalouden tulodesiilin mukaan kulutuksen pääryhmissä 2016

(Lähde: Tilastokeskus. Kulutustutkimus, päästöjen ja raaka-aineiden käytön palveluaineisto 2016.)

Elintarvikkeiden ostoista aiheutuvista KHK-päästöissä tuloryhmien välillä on vain vähäisiä eroja kulutus­yksikköä kohti laskettuna.

Ylin tulodesiili, parhaiten ansaitseva kymmenesosa talouksista, on aivan omassa sarjassaan ympäristön kuormittajana. KHK-päästöt liikenteestä sekä kulttuuri- ja vapaa-aika­kulutuksesta erottuvat selvästi alemmista tuloryhmistä. Huipputuloisten päästöt ovat noin 2,6-kertaiset pieni­tuloisimpiin verrattuna." – –

Lähde:

http://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2018/kotitalouksien-aiheuttam…

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu