Kirsiomp

Tuleeko Lidlistä kaupan 3. mahti ja lukuisten Suomen pientuottajien edunvalvoja?

  • Suoramyynti, reko-renkaat, yhteisöviljely ja ruoan verkko­kauppa omaksi verkottuneeksi ruokaryhmäksi?
    Suoramyynti, reko-renkaat, yhteisöviljely ja ruoan verkko­kauppa omaksi verkottuneeksi ruokaryhmäksi?
  • https://www.pty.fi/fileadmin/user_upload/tiedostot/Tilastot/Tilastot_2017/Pt_myynti_ketjuittain_2017.pdf
    https://www.pty.fi/fileadmin/user_upload/tiedostot/Tilastot/Tilastot_2017/Pt_myynti_ketjuittain_2017.pdf
  • https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-08_001.html?s=7
    https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-08_001.html?s=7

 

Nyt kun kovalla kiireellä puuhataan Suomeen ns. ruokavaltuutettua, niin kannattaiskohan sitä ennen vielä selvittää uuden - verkottuneen - ruokaryhmän mahdollisuudet tasapainottaa ja tehdä ruokajärjestelmää reilummaksi?

- - "Ruokavaltuutetun tai virallisemmin elintarvikemarkkinavaltuutetun keskeiseksi tehtäväksi tulee valvoa elintarvikemarkkinoiden toimivuutta ja hyviä liiketapoja" - - , ks. alla:

https://yle.fi/uutiset/3-10582348

Aiheeseen hyvän alustuksen tekee Tuomas Kuhmonen, tutkimusjohtaja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto:

yes "Syntyykö hintavetoisen ruokajärjestelmän rinnalle toinen ruokajärjestelmä, jonka veturina on vuorovaikutus?

Kaksi kauppaketjua hallitsee Suomen ruokajärjestelmää. Ne määrittävät tuotevalikoiman ja hintatason. Viljelijöiden saama tuottajahinta on systeemin jakojäännös.

Poliitikot ovat todistaneet keskittymiskehittymistä tahdottomina, kilpailuviran­omaiset haluttomina ja ruuantuottajat kyvyttöminä.

Lopputulema on selvä. Kauppa säätelee kotimaisen maatalousraaka-aineiden hintoja suvereenisti. Tuontituotteiden hintoja käytetään sekä todellisena että viitteellisenä hinnansäätelykeinona. Näin harvainvalta markkinoilla toimii.

Järjestelmä on markkinoiden hallitsijoiden asemaan päässeille riskitön. Kotimaista hintatasoa voi pitää kipurajalla ja tarjontapohjan pettäessä voi turvautua tuontiin. Näin on käynytkin muun muassa lihan osalta.

Maataloustuki on ulos­mitattu markkinaosuustaistelun hyväksi. Vuosina 2002–2016 maatalouden tuotantokustannusten kattamiseen on tarvittu kaikki maatalouden markkinatuotot ja keskimäärin 60 prosenttia tuista – vain 40 prosenttia tuesta on jäänyt viljelijä­perheiden ansioksi.

Maatalouden rakennekehitys ei ole ratkaissut ongelmia. Tuottavuus on parantunut, tilakoko on kasvanut, eläinten ja ympäristön hyvinvointiin on panostettu ja tuoteturvallisuus on Euroopan huippua.

Kaikki tämä on vaatinut viljelijöitä uhrauksia: investointeja, uusien käytänteiden opettelua ja riskinottoa isompien kokonaisuuksien hallitsemiseksi.

Uhrausten tuotto on valunut kuitenkin muualle elin­tarvikeketjuun. Keski­määräisen maatilan maataloustuotanto oli vuosina 2014–2016 yli kaksinkertainen vuosiin 1992–1994 verrattuna, mutta samana aikana maataloudesta saatava tulo aleni ostovoimalla korjattuna yli kolmanneksella noin 9 000 euroon tilaa kohti.

Vuosina 2017 ja 2018 tulokehitys on ennakkotietojen perusteella huonontunut edelleen.

Miksi kukaan siis panostaisi maatalouteen? Jos maatalous ei ole toimeentulovaihtoehtona kilpailukykyinen, elinkeino hiipuu ja ajaudumme tuontiruuan varaan.

Tuontiruoka siirtää ulkomaille paitsi työpaikat ja rahavirrat myös tuotannon myönteiset ja kielteiset ulkoisvaikutukset. Hoidettu maatalousmaisema ja monet maatalousluonnosta riippuvaiset lajit vähenevät.

Tuontiruoka siirtää ulkomaille myös ruuantuotannon ympäristökuormituksen. Se siirtyy käytännössä aina alueille, joilla on Suomea niukemmin vettä ja joilla ympäristökuormitus on jo entuudestaan korkea.

Tähän ympäristökuormitukseen ei voida Suomesta käsin juuri vaikuttaa, kuten ei myöskään moniin työolojen, eläinten hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien ongelmiin.

Ruokaketjussa valta on käytännössä kaupalla. Monet toivovat ruokaketjun vallattomien ääripäiden eli kuluttajien ja tuottajien lähentymistä. Tätä ilmentävät ruokajärjestelmät ovatkin nopeassa kasvussa kehittyneissä teollisuusmaissa. Suoramyynti, reko-renkaat, yhteisöviljely ja ruuan verkko­kauppa yleistyvät myös Suomessa.

Onkin kiehtova ajatella, jakautuuko Suomen elintarvikejärjestelmä nykyistä selvemmin kahtia. Syntyykö hintavetoisen ruokajärjestelmän rinnalle toinen ruoka­järjestelmä, jonka veturina on vuorovaikutus?

Se voisi organisoitua hyvin monimuotoiseksi ruokasolujen, verkkokaupan, torien ja liikkuvien myymälöiden verkostoksi, jonka keskusyksikkönä voisi toimia tuottajien ja kuluttajien yhteinen keskusliike ja -osuuskunta. Kokonaan uusi kauppaketju on yksi mahdollinen organisoitumistapa.

Jos kahtiajako olisi mittakaavaltaan merkittävä, se loisi niukkuutta hintavetoiseen ruokajärjestelmään. Merkittävä osa kuluttajista halunnee edelleen turvallista ja edullista kotimaista ruokaa.

Hintavetoisen ruokajärjestelmän toimintalogiikka tuskin sallii vapaaehtoisia hinnankorotuksia mutta tarjonnan niukkuus kylläkin. Viennin kasvu auttaa myös asiaa.

Vuorovaikutusvetoisessa ruokajärjestelmässä hintasignaalit välittyvät ostajalta suoraan tuottajalle, ja reilu hinta ottaa huomioon laadun ja ulkoisvaikutukset. Kuluttaja saa mitä haluaa eikä sitä, mitä hänelle myydään.

Kaikki tuottajat ja tuotteet eivät tähän ruokajärjestelmään pysty siirtymään, mutta monet kuluttajat ja tuottajat voisivat olla siinä joltakin osin osallisina.

Alkutuotannon asema tervehtyisi kahta kautta, kun kotimainen tarjonta niukkenisi hintavetoisessa ruokajärjestelmässä ja lisääntyisi vuorovaikutusvetoisessa ruokajärjestelmässä."

Lähde:

Maaseudun tulevaisuus 26.9.2018

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/artikkeli-1.306538

Kuvan lähde:

https://www.pty.fi/fileadmin/user_upload/tiedostot/Tilastot/Tilastot_201...

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

MT 2.2.2018:

- -"Valtuutetun valta perustuu pitkälti valittavan henkilön persoonaan. Julkisuuteen pääsy on tärkeä työkalu.

"Ensimmäiseksi tehtävään valittava henkilö on tärkeä. Hän muodostaa toimintakulttuurin", Twerin sanoo.

Henkilön valitsee hallitus." - -

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/art...

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Hyvää taustoitusta, miten tähän on tultu (alin kuva tekstissä):

"Liian kalliita jauhoja kassissa" (Tilastokeskus 2009), ks. alla:

https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-08...

---

Kävikö nyt niin, että Lähikaupan alasajo vilahtikin pääasiassa Lidlin kassaan?

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Mitähän mahtaisi tapahtua, jos Lidl keräisi siipiensä suojaan lukuisat maamme pientuottajat ja lähtisi aidosti ajamaan niiden etua ja osuuksia yhteisestä kakusta?

Lidl siis keräisi omaan tuotevalikoimaansa nimenomaan suomalaisten pientuottajien kestävästi ja eettisesti tuotettuja elintarvikkeita "reilun kaupan tapaan ja hinnoin".

Näin Lidl saisi positiivista imagoetua itselleen ja möisi myös samalla ohessa "omia" perusvalikoiman tuotteitaan.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Ei kaksi ilman kolmatta. Molemmissa, niin Keskon kuin S-ketjunkin kanssa, isäntä on muuttunut rengiksi. Kun lueksitte historiaa, se kirkastuu. Varovaisimmat villit, so. tuottajien ringit, eivät halua vaihtaa yhtä ylivertaista isäntää toiseen.
Lidlin konsepti on ylikansallinen. En usko, että sekään taipuu maakohtaiseen poikkeukseen.
Sen sijaan se, mistä emme vielä tiedä, on esim. verkkokauppa, joka hyvinkin voisi koostua, erilaisista pienyksiköiden verkostoista. Silloin kumppanit olisivat tasaveroisempia. Jos se kauppakiinteistö muuttuu tarpeettomaksi, on tulevaisuus nähtävissä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset