Kirsiomp

Miten paljon Suomessa voi hakata metsää, kun/jos ilmastonmuutos on ykköstavoite?

  • HS 13.11.: Miten paljon Suomessa voi hakata metsää, kun ilmastonmuutoksen torjunnan on oltava ykköstavoite?
    HS 13.11.: Miten paljon Suomessa voi hakata metsää, kun ilmastonmuutoksen torjunnan on oltava ykköstavoite?
  • HS 13.11. Keskustelu jatkuu...
    HS 13.11. Keskustelu jatkuu...
  • HS 13.11. Mielipidekirjoituksen loppuosa...
    HS 13.11. Mielipidekirjoituksen loppuosa...
  • HS 12.11. "Kasvi- ja eläinlajeja voi auttaa monin tavoin Suomessa" -artikkeli
    HS 12.11. "Kasvi- ja eläinlajeja voi auttaa monin tavoin Suomessa" -artikkeli

 

Mitä Suomen pitäisi tehdä – pitääkö metsien antaa kasvaa ja imuroida hiilidioksidipäästöjä, vai voiko metsistä tulevaisuudessakin ammentaa raaka-ainetta ja talouskasvua?

 

Metsistä on aina saatu Suomessa kiista aikaan, niin nytkin. (Teija Sutinen HS 13.11.; tekstin lihavoinnit ja asettelu omia)

 

Tämä tiedetään:

* Metsien puuntuotanto Suomessa on kasvanut viime vuosikymmeninä tehokkaan metsänhoidon takia.

* Metsät ja muu biomassa ovat hiilinielu eli vastavoima kasvihuonekaasupäästöille. Ne sitovat yhteyttäessään suuret määrät hiilidioksidia ilmakehästä.

Näistä on eri näkemykset:

* Miten paljon Suomessa voi huoletta hakata metsää tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutoksen torjunnan on oltava ykköstavoite?

* Mikä on oikea tapa hoitaa ja hakata metsiä ilmastonmuutoksen näkökulmasta?

Mitä tästä voi päätellä?

* Taloudelliset intressit vaikeuttavat keskustelua metsien kestävästä hakkuumäärästä. O Metsäkeskustelussa on aina ollut kova vastakkainasettelu, niin myös ilmastonmuutokseen liittyen.

HS kävi läpi keskeisiä väitteitä, joista Suomessa ollaan suunnilleen yhtä mieltä, ja väitteitä, joista tulee keskustelunaiheita muun muassa tulevissa eduskuntavaaleissa.

 

Tämä tiedetään:

Metsät kasvavat niin että kohisee:

Puu kasvaa Suomessa hyvin. Puuston vuosikasvu on noin 107 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Metsien puuntuotanto on kasvanut viime vuosikymmeninä hurjasti muun muassa siksi, että soita on ojitettu ja muutettu metsiksi. Lisäksi metsiä lannoitetaan. Sotien jälkeen metsää hakattiin paljon. Sen jälkeen kasvu on ollut suurempaa kuin hakkuut.

Metsänomistajien on pidettävä huolta metsästään. Suomessa säädetään metsälailla, että metsänomistajan täytyy perustaa uusi metsä päätehakkuun jälkeen eli siinä kohdassa, kun vanha puusto on korjattu.

Silloin joko istutetaan tai kylvetään uusi metsä, tai sitten päätehakkuussa jätetään pystyyn suurimpia puita siementämään.

Hyvä metsien kasvu ei ole mikään itsestäänselvyys. Suomessa herättiin 1800-luvun puolivälissä siihen, että ensin kaskeaminen ja sitten sahateollisuuden nousu uhkasivat metsiä, kun niiden uusiutumisesta ei ollut pidetty huolta. Ensimmäisen metsälain perustaksi tuli ohje, jonka mukaan ”metsää älköön autioksi hävitettäkö”.

Metsien puuntuotannon kasvattaminen nykyisestä alkaa olla jo vaikeaa, koska uusia alueita ei enää soiden ojittamisella saada merkittävästi käyttöön. Lannoittaminen parantaa olemassa olevan puuston kasvua, mutta sillä ei saada nopeasti aikaan miljoonien kuutioiden lisäkasvua.

Ilmastonmuutoksella voi olla yllättäviä vaikutuksia. Tutkimustuloksia on jo siitä, että lämpeneminen olisi parantanut Suomen metsien kasvua viime vuosina.

Toisaalta ilmastonmuutos myös lisää riskejä. Kuivuus, tulvat ja metsätuhot voivat yleistyä. Matalajuuriset puut, esimerkiksi kuusi, kestävät huonosti myrskyjä.


Metsät ovat tehokas hiilinielu:

Metsät ja muu biomassa sitovat suuret määrät hiilidioksidia ilmakehästä yhteyttäessään. Ne toimivat merkittävinä hiilinieluina eli päästöjen vastavoimana. Suomessa metsät sitovat vuosittain 30–60 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Hiiltä on varastoitunut sekä metsän maaperään että puustoon. Puuston hiilivarasto lisääntyy, kun vuosittainen kasvu on poistumaa suurempi. Hakkuut vaikuttavat myös maaperän hiilivarastoon.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet tarkoittavat Suomelle ja muille maille, että fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyviä päästöjä on vähennettävä nopeasti ja paljon. Lokakuun alussa julkistettu kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti lisäsi painetta todetessaan, että maapallon lämpeneminen pitäisi kiireesti pysäyttää 1,5 asteeseen.

Päästöjen vähentäminen ei yksinään riitä, eikä raju vähennys lyhyessä ajassa ole mahdollista. Siksi samaan aikaan ilmakehästä olisi poistettava hiilidioksidia. Koska tähän ei vielä ole toimivaa teknologiaa, katse kääntyy luonnon hiilinieluihin eli pääasiassa metsiin.

Päästöjä pitää vähentää ja hiilinieluja kasvattaa samaan aikaan – ne eivät ole toistensa vaihtoehtoja.

Hakkuiden lisääminen pienentää hiilinielua ainakin väliaikaisesti. Kasvihuonekaasuinventaarion mukainen Suomen metsien hiilinielu oli vuosina 2013–2014 noin 27 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttina, mikä tarkoittaa hiilidioksidiksi muunnettua määrää.

Oletuksena on, että nielu laskee 13,5 miljoonaan tonniin vuosina 2025–2034, jos hakkuut nousevat suunnitellulle tasolle ja sen päälle myös metsähakkeen käyttö kasvaa. Nykyinen taso saavutettaisiin uudelleen vuoden 2035 jälkeen. Tästä ei ole tieteellistä yksimielisyyttä.

Hakkuiden lisäys joka tapauksessa pienentää hiilinielua voimakkaasti vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna siihen, että hakkuita ei lisättäisi.


Näistä on eri näkemykset:

Paljonko metsiä voi hakata?

Nykyisen hallituksen linjauksena on ollut kasvattaa kotimaisen puun vuosittaisia hakkuita nykyisestä noin 68 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutioon vuoteen 2025 mennessä.

Hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa asetettiin pitkän aikavälin tavoitteeksi, että Suomen energiajärjestelmässä aletaan painottaa uusiutuvia energialähteitä, ja eniten niistä kasvaisi puuperäinen bioenergia.

Strategian taustalla oli paluu perusasioihin Nokia-vuosien jälkeen. Metsä nousi jälleen Suomen tukijalaksi. Tämä ei ole vain nykyisen hallituksen ideointia, vaan strategiaa pohjustettiin edellisilläkin hallituskausilla.

Metsäteollisuudella oli haluja investoida Suomeen, joten teollisuuden raaka-aineen saanti oli tärkeää turvata. Samoin nähtiin, että metsäalalle oli syntymässä uusia tuotteita, esimerkiksi nestemäisiä biopolttoaineita, ja niiden tietä haluttiin tasoittaa.

Laborantti Kari Pesu laittaa dieseliä mittalasiin UPM:n Kaukaan tehtaalla. UPM aloitti biodieselin valmistuksen selluprosessissa erotettavasta mäntyöljystä. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)

Hallitus teetti ilmasto- ja energiastrategiasta vaikutusarvion, jossa joukko kotimaisia tutkijoita arvioi, että Suomen metsissä riittää hakattavaa sekä metsä- että energiateollisuuden raaka-aineeksi jatkossakin.

Mutta yhdellä varauksella: Tutkijoiden mukaan metsät ovat jatkossakin nettohiilinielu, mutta jos hakkuut kasvavat noin 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, hiilinielu pienenee vuosina 2021–2030 noin puoleen nykyisestä.

Kun vaikutusarvio tehtiin puolitoista vuotta sitten, IPCC:n raporttia vasta koottiin eivätkä hälytyskellot soineet yhtä lujaa ilmaston lämpenemisen takia kuin nyt.

Miten siis nyt pitäisi suhtautua hakkuumäärien kasvuun ja hiilinielun puolittumiseen?

Suomen ilmastopaneeli, jossa on mukana 14 ilmastoasioihin erikoistunutta tutkijaa, vaatii Suomea tekemään kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa. Suomen tulee ilmastopaneelin mukaan saavuttaa hiilineutraalius pian vuoden 2030 jälkeen, viimeistään vuonna 2045. Se tarkoittaa, että Suomi tuottaisi vain sen verran kasvihuonekaasupäästöjä kuin se pystyy nielujen avulla sitomaan.

Samaan aikaan on kuitenkin tarkoitus lisätä hakkuita. Metsät säilyvät edelleen hiilinieluina, ja metsien hiilivarasto kasvaa mutta hitaammin kuin ilman hakkuiden lisäystä. Yhtälö on vaikea, koska lähivuosina ilmastonmuutosta vastaan pitäisi käydä kaikin keinoin.

Hakkuiden maltillistamista ovat vaatineet muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitto sekä puolueista vihreät ja Sdp.

Vihreät ovat korostaneet, että hakkuumäärät voidaan yhä pitää nykyisellään tai mieluummin määriä tulee pienentää, mutta niitä ei ainakaan pidä lisätä. Puolue pitää hyvänä vuositasona sitä määrää, joka Suomessa hakattiin vuonna 2014 eli noin 65:tä miljoonaa kuutiota.

Sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen mielestä nykyiset hakkuut vuodessa ovat sellaisella tasolla, ettei siitä voi mennä yli, jos maapallo halutaan säilyttää.

Rinteen näkemys on saanut kritiikkiä keskustalta ja kokoomukselta.

Luonnonvarakeskuksen laatimien skenaarioiden perusteella ero 65:n ja 80 miljoonan kuution hakkuutasoissa tarkoittaa, että suuremmalla hakkuutasolla vuosinielu on 22 miljoonaa tonnia (CO2-ekvivalentti) pienempi ainakin seuraavan 30 vuoden ajan.

Määrää voi suhteuttaa Suomen nykyisiin kasvihuonekaasupäästöihin, jotka ovat noin 60 miljoonaa tonnia hiiliekvivalenttina vuodessa. Suomen nettopäästöt eli päästöjen ja nielujen erotus on nyt noin 30 miljoonaa tonnia CO2-ekvivalenttina.

Miten metsiä pitää hoitaa ja hakata?

Hiilinielujen rinnalla jatkuu jo pidempiaikainen keskustelu siitä, kumpi on parempi tapa ottaa puuta metsästä, avohakkuut vai metsän jatkuva kasvatus.

Avohakkuut, joita sanotaan myös päätehakkuiksi tai uudistushakkuiksi, tarkoittavat sitä, että hakkuualueelta puut poistetaan lähes kokonaan. Jatkuvassa kasvatuksessa puustoa ei missään vaiheessa poisteta kokonaan, vaan tehdään poimintahakkuita ja puista annetaan tulla eri-ikäisiä.

Maisemallisesti avohakkuut herättävät usein porua, mutta silti ne ovat Suomessa metsänomistajien suosima menetelmä. Vain alle viisi prosenttia talousmetsistä on jatkuvan kasvatuksen piirissä. Toisaalta on myös niin, että koko metsänhoidon järjestelmä Suomessa on viritetty avohakkuuajatteluun, ja vaatii omistajalta aktiivisuutta toimia toisin.

Avohakkuiden ja jatkuvan kasvatuksen hyödyistä on väitelty pitkään. On muun muassa perusteltu näkemyksiä siitä, kumpi olisi parempi menetelmä luonnon monimuotoisuuden, metsän kasvun tai toisaalta metsänomistajan tulojen ja vaivannäön kannalta.

Nyt uudeksi näkökohdaksi on noussut, kumpi menetelmä on parempi hiilinielujen kasvattamisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.

Avohakkuut pienentävät yhdellä kertaa hiilivarastoa, minkä lisäksi avohakatun alueen maaperä vapauttaa hiiltä noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Mutta täyttä selvyyttä ei vielä ole siitä, onko jatkuva kasvatus tässä suhteessa paljonkaan parempi. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta oleellisempaa saattaa lopulta olla se, paljonko puuta hakataan kuin se, millä menetelmällä hakataan.

 

Mitä tästä voi päätellä?

Metsiin liittyy suuria taloudellisia intressejä:

Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa, joista yli puolet asuu Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) mukaan haja-asutusalueilla. Yksityisten metsänomistajien kantorahatulot olivat viime vuonna melkein 1,7 miljardia euroa.

Metsäteollisuus on itse arvioinut, että se työllistää Suomessa alihankinta mukaan lukien lähes 140 000 työntekijää ja tekee kaikkiaan 46 miljardia euroa liikevaihtoa, jos mukaan lasketaan epäsuorat vaikutukset ja metsätalous. Suomen vientituloista metsäteollisuus tuo viidenneksen.

Jokaista metsäteollisuuden investointia on odotettu kuin kuuta nousevaa alan vaikeiden vuosien jälkeen.

Metsäteollisuuden asema ja metsänomistuksen merkitys suomalaisten tuloille selittävät osaltaan, miksi Suomessa ei ole helppoa kääntää ajattelua siihen, että ilmastonmuutos saattaa asettaa rajat metsästä otettavalle raaka-aineelle.

Samoin vielä muutama vuosi sitten Suomessa nähtiin, että biotalous, eli pääosin puupohjaiset biopolttoaineet, tuo merkittäviä ilmastohyötyjä ja auttaa Suomea pääsemään irti fossiilisista polttoaineista. Tätäkin ajattelua on pakko toppuutella, jos hiilinieluja halutaan ennemmin kasvattaa kuin vähentää.

Toistaiseksi biopolttoaineiden tuotannossa on hyödynnetty metsäteollisuuden sivuvirtoja eli hakkuutähteitä ja pienempiä harvennettuja puita, mikä on energiataloudellisesti järkevää. Sen sijaan ilmastonmuutoksen ja hiilinielujen kannalta ei ole järkevää kaataa puuta varta vasten biopolttoaineen tuotantoon.

Nykyinen metsäkeskustelu on entisen keskustelun jatke:

Metsien kestävästä hoitotavasta on väännetty kättä Suomessa aina. Nykyinen keskustelu hiilinieluista ja hakkuumääristä noudattelee entisiä jakolinjoja: toisella laidalla ovat metsien suojelijat, toisella metsien hyödyntäjät.

Asetelma ei ole koskaan täysin mustavalkoinen. Harva suojelija haluaa täysin museoida suomalaismetsiä, eikä hyödyntäjän tarkoitus ole niitä tuhota. Vuoropuhelu on ollut silti yllättävän vaikeaa.

Ilmastonmuutos tuo keskusteluun vielä sen, onko Suomen järkeä hillitä hakkuitaan, jos puuta kaadetaan sitten muualla metsäteollisuuden ja biotalouden tarpeisiin. Näin voi aina väittää, mutta ilmastonmuutoksen torjunnassa on toistaiseksi lähdetty siitä, että kukin maa tekee kaikkensa oman alueensa sisällä.

Varmaa on myös se, että ilmastonmuutoksen hillintä on kärkiteema kaikessa politiikassa lähivuodet. Niin myös metsäpolitiikassa.

---

wink Avataan asiasta rakentava keskustelu!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Suomen asemaa ilmastonmuutoksessa ei kannata paisutella, suomessa voisi kirjaimellisesti pistää kaikki kaupungit maan tasalle ja täyteen puita ja jopa silläkin olisi vain marginaalinen vaikutus maailman ilmaston hiilidioksidiin.

Pienet valtiot eivät voi maailmaa pelastaa vaan muutoksien on lähdettävä isoista valtioista.

Käyttäjän Kirsiomp kuva
Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä

Tuomas, mikä sinun rakentava kantasi on Suomen metsähakkuiden määräksi tulevaisuudessa? 65 vai 80 milj. m3?

"Luonnonvarakeskuksen laatimien skenaarioiden perusteella ero 65:n ja 80 miljoonan kuution hakkuutasoissa tarkoittaa, että suuremmalla hakkuutasolla vuosinielu on 22 miljoonaa tonnia (CO2-ekvivalentti) pienempi ainakin seuraavan 30 vuoden ajan." (Lähde edellä oleva HS 13.11. artikkeli)

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Maapallon mittakaavaa ajatellen Suomesta voisi hakata pois vaikka kaikki metsät eikä sillä olisi merkittävää vaikutusta kokonaiskuvaan. Sen sijaan metsäluonnon monimuotoisuudelle metsien käsittelyllä on paljon merkitystä. Tässä suhteessa on merkitystä sillä, kuinka paljon pinta-alallisesti metsiä jää täysin käsittelyn ulkopuolelle. Sen sijaan talousmetsien suhteen ei ole suurta merkitystä sillä, kuinka niitä hoidetaan -- joko päätehakkuilla tai jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Sellaiset mallit, joissa pyritään yhdistämään luonnonsuojelu ja metsänhoito ovat yleensä merkityksettömiä lajien ja elinympäristöjen monimuotoisuuden suhteen. Ne voivat olla jopa vahingollisia, jos kuvitellaan, ettei täysin suojeltaville alueille ole sen jälkeen tarvetta.

Täyssuojelu ei nykymallissa voi perustua yksityisten metsänomistajien varaan, koska kenenkään talous ei sellaista kestä, vaan se olisi julkisen vallan tehtävä. Valitettavasti myös valtio on Metsähallituksen kautta ajanut päinvastaista linjaa ja on alistanut oman metsävaransa tehometsätaloudelle yhä suuremmassa määrin. Samoin toimivat puolijulkiset yhteisöt, kuten seurakunnat ja erilaiset säätiöt. Rahantarve on kaikilla kova.

Sukupuuttoaalto on se globaali uhka, jolla perustelen yleisestä linjasta poikkeavaa mielipidettäni. Tässä Suomella olisi osavastuu. Hiilinieluilla ja -lähteillä pelaaminen vie keskustelua harhaan, mutta monet suojeluhenkiset ovat ottaneet nuo tekijät ikäänkuin aseekseen metsä- ja suoluonnon suojelun puolesta. Tämä näkemys itse asiassa mitätöi metsäluonnon itseisarvoa. Suojelijatkin näkevät metsän eräänlaisena mekaanisena hiilivarastona.

Käyttäjän Kirsiomp kuva
Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä

Jouni, hyvä kannanotto.

Metsäluonnon itseisarvo tulee muuntaa tiedeuskovaisille jotenkin helpommin myytävään muotoon, siksi niistä hiilinieluista niin kovasti tohkataan.

Sienestys, marjastus, vanhoissa metsissä samoilu, ihan vaan luonnon kauneuden ihastelu, on arvokasta - ja tulee säilyttää tuleville sukupolville. Puupelloissa noita harrastuksia ei voi toteuttaa.

Nämä arvot ja arvostukset pitäisi meidän nyt seuraavissa vaaleissa suuntaviivoittaa tulevaisuuteen.

Suomen metsien käyttö ja luonnon monimuotoisuuden suojelu ovat seuraavien vaalien pääteemoja.

Toni Rintala

Suomen metsiä hakattiiin 10 vuotta sitten poikkeuksellisen vähän. Siksi on vähän harhaanjohtavaa esittää, että viimeisen 10 vuoden aikana hakkuut on lisääntyneet. Onhan ne, mutta ne oli todalla alhaiset 10 vuotta sitten.

Aivan samoin keskilämpötilat olivat 150 vuotta sitten poikkeuksellisen alhaiset. Sen jälkeen keskilämpötilat ovat nousseet asteen verran. Se on hyvä uutinen!

Käyttäjän harrimakipetaja kuva
Harri Mäki-Petäjä

Kolikossa on kaksi puolta. Vanha kasvunsa lopettanut metsä ei ole hyvä hiilinielu. Nuorempi kasvava metsä sitoo hiilidioksidia. Jos vanhaa metsää ei hakata pois, ei synny kasvavaa nuorta metsää.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Tämä usein käytetty perustelu ontuu yhdeltä osin. Metsän kasvun kerrotaan loppuvan noin 120 vuoden iässä. Suomessa kuitenkaan ei enää ole kovinkaan paljoa tuon ikäisiä metsiä.

Yli sadan vuoden ikäisiä on Suomessa enää alle 20%, joista merkittävä osa suojeltuja ja eniten Pohjois-Suomessa. Pohjoisessakin 1950 oli yli 100 vuotiaita noin 60% ja nyt ollaan enää noin 25 prosentin kohdalla.

Yli 140-vuotiaita metsiä on enää noin 14%, joista noin prosentin verran Etelä-Suomessa.

Joten kasvuaan lopettelevia metsiä, jotka eivät olisi suojeltu, on varsin vähän nyt ja lähitulevaisuudessa.

https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/metsa...

Toni Rintala

"Jos vanhaa metsää ei hakata pois, ei synny kasvavaa nuorta metsää."

Ja kun vanha metsä hakataan pois ja poltetaan, vapautuu se siihen sitoutunut hiilidioksidi. Mutta kun uutta metsää kasvaa tilalle, sitoo se saman määrän hiilidiksidia.

Ongelma on vain silloin, kun kaadetun metsän tilalle ei tule uutta metsää.. mutta se onkin hyvä asia, koska uusi jääkausi lähestyy ja nyt on hyvä alkaa taistella sitä vastaan...

Käyttäjän Kirsiomp kuva
Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä

Niko, samoilta sivuilta löysin hyvää tietoa, siitä "jokaisella metsän ikävaiheella on oma lajistonsa. Erityisen rikasta metsäluonnon monimuotoisuus on vanhoissa erirakenteisissa metsissä, joissa on nykyisin lähes aina myös metsän nuorempia vaiheita enemmän lahopuuta (ME6). Juuri lahopuu on metsälajiston monimuotoisuuden kannalta avainasemassa, sillä lahopuusta riippuvia lajeja on Suomessa 4 000–5 000 eli noin joka kymmenes kaikista maamme lajeista.

Uhanalaisista metsälajeista 35 % on ensisijaisesti vanhojen metsien lajeja (ME13). Lahopuun väheneminen on ensisijainen uhanalaisuuden syy 21 prosentille ja vanhojen metsien sekä kookkaiden puiden väheneminen 14 prosentille uhanalaisista lajeista. Kokonaisuudessaan näiden yhteen kietoutuvien tekijöiden vuoksi on uhanalaisiksi luokiteltu lähes 300 metsälajia, joista suurin osa on sieniä, jäkäliä tai hyönteisiä.

Vanhassa sulkeutuneessa metsässä on ympäröivistä alueista poikkeava pienilmasto, joka voi vaikuttaa ratkaisevasti lajien selviytymiseen. Vanhassa metsässä on myös tyypillisesti puiden kuolemisen ja kaatumisen synnyttämää aukkoisuutta, mikä lisää lajiston monimuotoisuutta. Koska puut ylläpitävät eri ikävaiheissaan erilaista lajistoa, on vanhan erirakenteisen metsän lajisto erityisen monipuolinen.

Nuoret kasvatusmetsät ovat sen sijaan tyypillisesti tasaikäisiä ja usein yhden puulajin dominoimia. Tästä syystä niiden lajimäärät jäävät pieniksi. Toisaalta luonnonhäiriön (metsäpalo, myrskykaato jne.) seurauksena syntynyt nuori metsä voi olla hyvinkin lajirikas, mutta tällaisia metsiä Suomessa on äärimmäisen vähän. Luontaisesti syntyneitä nuoria metsiä on jonkin verran maankohoamisrannikolla, ja toisaalta esimerkiksi metsittymään jätetylle pellolle voi syntyä monimuotoinen nuori metsä.

Valtaosa Suomen nuorista metsistä on kuitenkin keinollisesti uudistettuja talousmetsiä."

(Tämä indikaattori päivitetään noin viiden vuoden välein, valtakunnan metsien inventoinnin aikataulun mukaisesti, päivitetty 16.02.2017)

Käyttäjän JukkaKeskinen kuva
Tapio Keskinen

Aina muistetaan vain metsien yhteyttävän ja olevan hiilinielu. Metsät myös soluhengittävät ja lahoavat. Ne tuottavat ilmastoomme hiilidioksidia.

1995 ja 1996 metsiemme hiilinielu oli 65% pienempi kuin viime vuosina.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Tämä tiedetään:

----
* Metsien puuntuotanto Suomessa on kasvanut viime vuosikymmeninä tehokkaan metsänhoidon takia.
Puu kasvaa Suomessa hyvin. Puuston vuosikasvu on noin 107 miljoonaa kuutiota vuodessa. Metsien puuntuotanto on kasvanut viime vuosikymmeninä hurjasti muun muassa siksi, että soita on ojitettu ja muutettu metsiksi. Lisäksi metsiä lannoitetaan. Sotien jälkeen metsää hakattiin paljon. Sen jälkeen kasvu on ollut suurempaa kuin hakkuut.
----

Kasvu on toki voimakasta kun lähdetään hakattua metsämaata ja siinä tapahtuvaa kasvua pohtimaan.
Ja toki siinäkin tapauksessa kun verrataan siihen että puusto ei enää paljoa kasva,,eli on täysiikäistä.
Paljonko suoojitus on kuivattanut kasvavia suonreunus alueita ja sen lähimaastoja hidastaen siellä kasvua?

---
Paljonko metsiä voi hakata?

Nykyisen hallituksen linjauksena on ollut kasvattaa kotimaisen puun vuosittaisia hakkuita nykyisestä noin 68 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutioon vuoteen 2025 mennessä.
---
Nykyinen hakkuu on jo ylisuurta,,ja kasvu lisää ylisuurta hakkuuta.
Ylisuurella hakkuumenetelmällä,,vielä kun energiapuuna otetaan kannotja oksat,,seuraus on maaperän köyhtyminen ja kuivuuseroosio.

---
Miten metsiä pitää hoitaa ja hakata?
---
Niin,,mikä otetaan lähtökohtaksi kysymykseen?
1. Otetaanko kokonaisvaltainen luonnon elämä?
2. Vai otetaanko vain ns.telousmetsäajattelu,eli vain puulla on arvoa metsämaisemissa?

Jos vaihtoehto 1 niin näin,,:)
Soita ei pidä ojittaa ja nykyisiä ojia tukittava.
- Vesibalanssi pysyy paremmin ja varastoituu puihin ja soihin.
- Suo-metsäalue kestää kuivatkin kaudet paremmin.
- Pitää vesistöt puhtaampana.
Hakkuumäärät korkeintaan 5% vuodessa harvennushakkuina.
(Etelä-pohjois-suomi,,toki eri prosentti,,lapissa vähemmän, kasvu hitaampaa, jne.)
- Istutusta ei tällöin tarvita, luonto hoitaa kuten on hoitanut.
- Metsäalue säilyy paremmmin kaikille elämänmuodoille sopivana.
- Metsäalue on kaunis katsella ja käyskennellä.
- ja tuotto pysyy yli sukupolvien metsäpuiden osalta tasaisena ja jatkuvana

Jos vaihtoehto 2 niin;
Tehdään metsistä metsäpeltoja kuten on monin paikoin jo tehty.
- avohakkuu määräajoin, riippuen puumateriaalin tarpeesta,,ikä,,jne.

Valintahan on sinänsä helppo kun on kaksi vaihtoehtoa mitä omalle metsällensä jokainen tekee,,:)

Mutta pitäisikö olla kansallinen laki asiaan jolla rajataan hakkuita?
Kyllä, ihminen kun on ahne ja jos antaa vapaat kädet,,se tuhoaa itsensä kun ei tajua omaa parastaan,,,
No joku tässä väittää vastaan,,,niin katsokaa maapalloa,,eurooppa,,sademetsät,,suomen avohakkuualueet,,ja lähialueen avohakkuualueet,,jotka on käsitelty metsätalousmielessä.

Rahalla on ihmeellinen voima,,se saa luonnonkin osalta yksittäisen puun tehotuotannon näyttämään parhaalta mahdolliselta toteutusmallilta luonnon elämän suhteen,,eli puulla jos ei olisi arvoa,,niitä ei hakattaisi,,vai hakattaisiinko? Ehkä vain tarpeen mukaan sitten. Ihminen kun on vaan menettämässä tarpeen mukaisen luonnonvarojen käyttökyvyn,,,tai ehkä et sinä tai joku muu mutta joku kuitenkin,,:)

Käyttäjän Kirsiomp kuva
Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä

Heikki, valitaan ehdotuksistasi "1. Otetaanko kokonaisvaltainen luonnon elämä?"

Pitäisi luoda sellainen metsänhoito- ja kasvatusjärjestelmä, jossa voisi jokainen metsänomistaja itse nyt tänä päivänä valita A) ja B) vaihtoehtojen väliltä niin, että

A) vaihtoehdossa saat tukia ja veroetuja metsänhoitoosi, jos sitoudut ajattelemaan ja toimimaan ylisukupolvisesti niin, että jätät jälkeesi osan myös ns. vanhoina metsinä (tehty sopimus periytyisi aina seuraavalle sukupolvelle)

B) vaihtoehdossa et saa tukia tai veroetuja metsänhoitoosi, jos "ryöstöviljelet" kaiken omistamasi metsänalan vain puupeltoina ja vain itsellesi, ja et jätä ns. vanhoja metsiä jälkeesi

Tämän ns. ”yhdennetty kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma” tulisi lisäksi olla linjassa EU-tavoitteiden ja Suomen omien metsäpoliittisten tavoitteiden kanssa ja olla valmis jo 31.12.2019:

https://www.sttinfo.fi/tiedote/puhtaan-energian-pa...

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Mielummin pitää hakata se 80 miljoona m3/vuosi. Koska puutavaralle on kysyntää niin se tuotetaan hakataan kuitenkin jossain. Suomalainen metsänuudistaminen ja -hoito on länsimaiden kärkikastia ja todella pitkällä verrattuna esim. kolmansien maiden metsänhoitoon ja metsänkäsittely tapoihin. Suomen metsäpeitteen säilyminen ja metsissä olevien puuvarantojen jatkuva kasvu viimeisen 60 vuoden ajalta osoittavat että meillä on tehty jotain oikein. Parempi hakata ja uudistaa metsää Suomessa kuin hävittää metsäpeitettä mahdollisesti pysyvästi muissa maissa.

LIsäksi hakkuiden siirtyminen suuremmassa mitassa kehittyviin maihin tai esim. Venäjälle lisäävät tie-infran ja muun infran rakentamista ja kuljetukseen käytettävän energian määrää ja veisivät allensa merkittävän määrän metsäpohjaa. Suomessa on yksi maailmanparhaista tieinfroista puuntuottamiseen, sitä ei tarvitse enää juurikaan laajentaa.

Käyttäjän Kirsiomp kuva
Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä

Jani, miten saat ne toiset maat hyväksymään tämän ehdottamasi Suomen "metsästrategian" eli minulle-kaikki-tänne-heti ja teille-muille-ei-mitään? Me osaamme ja te ette osaa. Mahdotonta, sanoisin.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Suomessa on kattava metsätieverkosta, toimiva muu liikenneinfra, toimivat satamat, vakaa yhteiskunta, suuret puuvarannot, kehittynyt korjuukalusto, toimivat puunhankintaorganisaatiot, hyvä maine toimintaympäristönä, monipuolisesti puuta käyttävä teollisuus (auttaa esim. sivutuotevirtojen kanssa) ja puuta saatavilla helposti markkinahintaan.

Suomessa teollisuudella on edellytykset hankkia kustannustehokkaasti käyvään markkinahintaan puuta tehtaalle toimitettuna ja edelleen helposti toimittaa tuotteita markkinoille.

"miten saat ne toiset maat hyväksymään tämän ehdottamasi Suomen "metsästrategian""

Ei muita maita tarvitse saada sitä hyväksymään vaan kyse on markkinataloudesta. Markkinatalouden reaaliteetit ja muutokset tekevät maailmanlaajuisia muutoksia tavalla tai toisella. Yllä mainitsin joitain teollisuuden kannalta merkittäviä näkökantoja, miksi nuo yrityksen toimivat Suomessa. Jos esim. Ruotsi suurentaa rajusti hakkuumääriään ja pystyy tarjoamaan paremman edellytykset liiketoiminnalle niin markkinatalous vie tuotanto sinne maihin. Samoin vaikuttaa maailmanlaajuinen kuluttajien kysyntä. Mitä tuotteita, mihin hintaan he haluavat ostaa. Haluavatko he ostaa Suomessa tuotettua paperia, vai sademetsiä hävittämällä tuotettua halvempaa paperia, jos kärjistetään äärimmilleen.

Tällä hetkellä Suomessa on mahdollista hakata nykyistä enemmän puuta taloudellisesti ja Suomen maine metsänhoitomaana on maailmanlaajuisesti hyvä vaikka tuota mielikuvaa monet pyrkivät tehokkaasti heikentämään. Suomi ja Ruotsi ovat niitä harvoja maita maailmassa jossa pystytään hakkaamaan suurempia puumääriä metsistä ilman metsäpeitteen pysyävää häviämistä tai merkittävää eroosiota ja luontoarvojen huomioiminenkin on suhteellisen pitkällä. Jos maailmanmarkkinoilla on raakapuulle kysyntää niin Suomi ja Ruotsi ovat maat joissa hakkuiden lisäys aiheuttaa vähiten ympäristöllisiä tai sosiaalisia ongelmia. Olisiko suuret avohakkuualat Venäjällä tai sademetsien hävitys Brasiliassa maailman ympäristön kokonaistilan kannalta parempi vaihtoehto.

Käyttäjän juhaniyt kuva
Juhani Ylä-Tulijoki

En lukenut blogiasi, mutta vastaan suoraan otsikon kysymykseen. Niin paljon kuin halutaan. Vaikka kaikki. Sillä ei ole mitään merkitystä maapallon ilmastoon. Paikalliseseti se kyllä viilentäisi ilmastoa hetkellisesti ainakin talvella mutta se menisi varsin nopeasti ohi.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

------------------------------------------------
Pitäisi luoda sellainen metsänhoito- ja kasvatusjärjestelmä, jossa voisi jokainen metsänomistaja itse nyt tänä päivänä valita A) ja B) vaihtoehtojen väliltä niin, että

A) vaihtoehdossa saat tukia ja veroetuja metsänhoitoosi, jos sitoudut ajattelemaan ja toimimaan ylisukupolvisesti niin, että jätät jälkeesi osan myös ns. vanhoina metsinä (tehty sopimus periytyisi aina seuraavalle sukupolvelle)

B) vaihtoehdossa et saa tukia tai veroetuja metsänhoitoosi, jos "ryöstöviljelet" kaiken omistamasi metsänalan vain puupeltoina ja vain itsellesi, ja et jätä ns. vanhoja metsiä jälkeesi

....

Ihminen on ahne kun tulee rahasta kyse,,tai sitten kuluttaa turhaan,,tai sitten perustelee tarpeen jollakin asiallisella asialla joka tapauksessa,,jos tulolähde on ainoa puu joka on metsässä.

Tukipolitiikka ei estä metsänhakkuuta, koska ne hakataan riippumatta siitä tuleeko tukea vai eikö, jos tulee rahan tarve ja raha saadaan siitä puusta joka hakataan. Se myös vääristää puun hintaa markkinoilla.

B-vaihtoehto jos muutetaan kunnon rangaistukseksi,,silloin se voisi toimia, mutta muuten ei.

........
Näkisin että ainoa vaihtoehto on lakisääteisesti määritellä kylmästi se kuinka paljon vuodessa saa luonnonvaraisesti kasvavia puita kaataa %/puupinta-alasta, silloin kun kyse on luonnonmetsästä. Siis vaihtoehto 1.

Kun taasen on vaihtoehto 2 mukainen määritelty metsäpelto, eli metsäviljelymaa, sillä on sitten se oma talouspeltoajattelu,,kaataa vaikka kaikki.

Ja kolman metsäala,,,luontoala on sitten täysin suojellut luonnonvaraiset alueet.

Ja tämä määrittely pitää olla omistajasta riippumaton,,ei siis missään nimessä vapaaehtoinen, vaan maksiraja jonka jälkeen tulee niin tuntuvat sakot että ei haluta vahingossakaan kaataa enempää kuin mitä on määritelty.

Ja lopputulos olis; on kolmenlaista luontoaluetta
1. Suojelualueet, ei hakkuita.
2. Luonnonvaraine alue, hakkuu x%/hehtaari/vuosi (esim.5%/v/ha).
3. Metsäpeltoalue, saa hakata ja kasvattaa mielin määrin.

Toki voi olla toisinkin,,tämä on vain ajatusmalli.

Käyttäjän Kirsiomp kuva
Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä

Heikki, ihan mallikkaita ajatuskuvioita aiheeseen. Itse kuitenkin uskon, että ylisukupolvinen sitoutuminen yhteiseen metsästrategiaan tuottaisi parhaan tuloksen. Tämä metsästrategia tulisi sopia parlamentaarisesti.

Eli ihan käytännön tasolla mummo ja vaari sopivat yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa suvun metsien käytöstä tämän metsästrategian viitoittamalla tavalla.

Kuitenkin omana mielipiteenäni niin, että vuosittainen kokonaishakkuumäärä ei tästä saisi enää nousta (max. 65 - 70 milj. m3/v.)

Uusia Äänekosken biotuotetehtaan kaltaisia jättilaitoksia, jotka syövät puuta 240 puurekallista ja 70 junavaunullista PÄIVÄSSÄ, ei tarvita Suomeen enää yhtään uutta!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset