Kirsiomp

Miten uusi sote huomioi potilaan itsemäärämisoikeuden ja asiakasmaksukaton?

 

Valvira: Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilaan itsemääräämisoikeus on sosiaali- ja terveydenhuollon johtava periaate. Potilaslain mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Periaate korostaa vapaaehtoisuutta hoitoon tai asiakkaaksi hakeutumisessa sekä erilaisiin hoito- tai muihin toimenpiteisiin suostumisessa. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa potilaan oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Terveyteen kohdistuva toimenpide voidaan suorittaa vain, jos ihminen on antanut siihen suostumuksen vapaasta tahdostaan ja tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Potilaalla on oikeus tehdä myös päätöksiä, jotka voivat vahingoittaa hänen omaa terveyttään tai henkeään ja hänellä on oikeus kieltäytyä hänelle suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta. Potilaan hoitoon osallistuvien on kunnioitettava potilaan omia päätöksiä.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992) lähtökohtana on, että myös niiden potilaiden tahtoa on kunnioitettava, jotka eivät kykene päättämään hoidostaan, ja että heidän arvioidun etunsa pohjalta toimitaan vain silloin, kun selvitystä heidän omasta tahdostaan ei saada. Potilas on tällöin joko pysyvästi tai pidemmän aikaa tosiasiallisesti kykenemätön (esim. pitkäaikainen tajuttomuus) käyttämään itsemääräämisoikeuttaan. Suostumuksen antamiseen kykenemättömän potilaan lähiomaista tai muuta läheistä tai laillista edustajaa on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekoa kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa, ja tällaiseen hoitoon on saatava myös kuultavan suostumus. Joskus toimintakyvyltään rajoittuneen täysi-ikäisen potilaan vakaan hoitotahdon toteutuminen on osoittautunut ongelmalliseksi. Näin saattaa olla mm. tapauksissa, joissa omaiset haluavat päättää hoidosta omien toiveittensa ja/tai pelkojensa mukaisesti riippumatta siitä, mitä potilas on itse ilmaissut silloin, kun hän on siihen vielä kyennyt.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Toimenpiteissä on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan etu.

Mielenterveyslain (1116/1990) mukaiset rajoittamistoimenpiteet koskevat tahdostaan riippumattomaan hoitoon määrättyjä potilaita. Muita rajoittamisen käyttöön liittyviä säännöksiä ei lainsäädännössä ole. Niiden käytöstä ei myöskään ole ajantasaisia yhdenmukaisia ohjeita. Vapaaehtoisesti terveyden- tai sosiaalihuollon palveluissa oleviin kohdistettavista rajoittamistoimenpiteistä ei mielenterveyslaissa ole säännöksiä, eli niitä ei voi käyttää.

Myös jokaisella muistisairaalla ihmisellä on oikeus itsemääräämiseen. Muistisairaus ei automaattisesti poista itsemääräämisoikeutta, sillä myös muistisairas ihminen voi kyetä pätevällä tavalla tekemään itseään koskevia päätöksiä. Niin kauan kuin hän kykenee itse päättämään omista asioistaan, hänen tekemälleen ratkaisulle on annettava etusija laillisen edustajan tai muun läheisen mielipiteen asemasta. Potilaalla voi olla kyky ja oikeus päättää hoidostaan, vaikkei hän olisi enää kelpoinen hoitamaan esim. taloudellisia asioitaan. Päätöksentekokyvyn heikkenemisestä saattaa olla merkkinä se, että mielipide vaihtuu kysyjän mukaan. Päätöksentekokykyä arvioitaessa voidaan myös tarkastella sitä, kuinka turvallisia itseään koskevia päätöksiä muistisairas pystyy tekemään.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikköjen virheellisiin menettelytapoihin sekä kirjoitettuihin tai kirjoittamattomiin sääntöihin (talon tapoihin) saattaa sisältyä itsemääräämisoikeuden rajoittamista. Jotkut toimintatavat voivat olla yksiköissä niin juurtuneita sen toimintatapoihin ja kulttuuriin, ettei niitä edes mielletä rajoittamistoimenpiteiksi. Tällaisia virheellisiä toimintakäytäntöjä ovat esimerkiksi hygieniahaalarien käyttö ja päättäminen esim. muistisairaan, kehitysvammaisen tai mielenterveyspotilaan puolesta.

Päivitetty 2.3.2018

Säädökset

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeudesta (812/2000) (finlex.fi)

Mielenterveyslaki (1116/1990) (finlex.fi)

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) (finlex.fi)

Katso myös

Muistio: Potilaan tietotekniset laitteet psykiatrisissa yksiköissä (pdf)

 

Lähde:

http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/potilaan-asema-ja-oikeudet-oikeude...

 

---

yes Jos meillä olisi tällä hetkellä vanhusasiainvaltuutettu, niin hän nimenomaan valvoisi ja ajaisi edellä esitettyjä vammaisten, vanhusten ja muistisairaiden edunvalvonta-asioita sote- ja maakuntauudistuksessa.

Valtakunnallisen vanhusasiainvaltuutetun viran perustaminen on poliittinen päätös, ja sitä tulee viedä yhtä kiireellisenä eteenpäin kuin muitakin "kiireellisiä" sote- ja maakuntalakeja.

Tässä olisi ilmeinen välikysymyksen* paikka.

 

*Vähintään 20 kansanedustajan valtioneuvostolle tai ministerille tämän toimialaan kuuluvasta asiasta osoittama kysymys, jonka tarkoituksena on mitata valtioneuvoston tai ministerin nauttima luottamus.

Hallituksen on vastattava välikysymykseen täysistunnossa 15 päivän kuluessa. Saatuaan vastauksen välikysymykseen eduskunta käy asiasta keskustelun, jonka päätteeksi äänestetään valtioneuvoston tai ministerin nauttimasta luottamuksesta (www.eduskunta.fi).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Katso myös mitä EU sanoo vammaisten oikeuksista:

Euroopan vammaisstrategia (2010–20)

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?ur...

Katso myös Tiina Tuomelan hyvä avaus aiheeseen:

http://tiinatuomela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25558...

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Hoitotahto on ongelmallinen siinä suhteessa, että laki ei sellaista lainkaan tunne. Vaikka sellainen olisikin, omaiset voivat sanoa, että potilas muutti mieltään viime viikolla.

--Vapaaehtoisesti terveyden- tai sosiaalihuollon palveluissa oleviin kohdistettavista rajoittamistoimenpiteistä ei mielenterveyslaissa ole säännöksiä, eli niitä ei voi käyttää.

No on toki sallittua vaikka siitä sopiminen, että luovuttaa puhelimen kansliaan yöksi, ettei koko yötä soittele omaisilleen. Järjen käyttö on sallittua edelleenkin. Se nyt on makuasia, sanotaanko asiasta sopimista rajoittamiseksi.

--Niin kauan kuin hän kykenee itse päättämään omista asioistaan, hänen tekemälleen ratkaisulle on annettava etusija laillisen edustajan tai muun läheisen mielipiteen asemasta.

Joo, ja jos jotain sattuu, niin sitten omaiset kertovat Iltasanomissa, kuinka se oli lääkärin vika, joka ei noudattanut omaisten tahtoa.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

- - "Hyvään hallintoon liitetty palveluperiaate edellyttää, että julkisten palvelujen tuottamista arvioidaan myös hallinnon asiakkaina olevien yksityisten henkilöiden näkökulmasta. Tämän periaatteen on katsottu saavan sisältönsä perustuslain 21 §:n 2 momentista ja se on kirjattu myös hallintolain (434/2003) 7 §:ään. Hallintolain esitöiden mukaan julkisia palveluja järjestettäessä tulee erityisesti kiinnittää huomiota palvelujen riittävyyteen ja saatavuuteen sekä hallinnossa asioivien valinnanvapauteen. Perustuslain 124 §:n esitöissä mainitun yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeiden huomioon ottamisen on katsottava korostuvan etenkin yksilön perusoikeuksien toteutumisen kannalta merkityksellisten palvelujen kuten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kohdalla.

Erityisesti tarkoituksenmukaisuusharkinta edellyttää hallinnonalakohtaista tuntemusta. Perusteluissa on kyettävä osoittamaan, miksi julkisen hallintotehtävän antamista ulkopuoliselle on pidettävä viranomaisorganisointia tarkoituksenmukaisempana vaihtoehtona. Vaikka perustuslain 124 §:n mukaisessa tarkoituksenmukaisuusharkinnassa on kiinnitettävä huomiota myös taloudellisiin vaikutuksiin, eivät taloudelliset vaikutukset voi olla yksinomaisia perusteita tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa.

Perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna merkittävänä julkisen vallan käyttönä pidetään esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. Tällaisia valtuuksia ei säännöksen mukaan saisi antaa muille kuin viranomaisille (HE 1/1998 vp)." - -

Lähde:

https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2018/20180016

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset