Kirsiomp

Sote- ja maakuntauudistuksen tulee jäädä odottamaan itsemääräämisoikeuslakia?

 

HE 16/2018

 

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

- -"2.1.2 Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle

Perustuslain 124 §:ssä säädetään niistä edellytyksistä, joita on noudatettava, kun julkisia hallintotehtäviä luovutetaan muille kuin viranomaisille. Säännöksen mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.

Säännöksen sanamuodolla korostetaan sitä, että julkisten hallintotehtävien hoitamisen tulee pääsääntöisesti kuulua viranomaisille ja että tällaisia tehtäviä voidaan antaa muille kuin viranomaisille vain rajoitetusti. Hallintotehtävien uskominen viranomaiskoneiston ulkopuoliselle on toisin sanoen aina poikkeus pääsäännöstä. Perustuslakivaliokunta on eri yhteyksissä esittänyt näkemyksensä siitä, että perustuslain 124 §:n mukaisella järjestelyllä voi etenkin yksityisen oikeusasemaan olennaisesti vaikuttavissa tilanteissa olla vain viranomaistoimintaa täydentävä ja avustava luonne.

Julkisella hallintotehtävällä viitataan perustuslain 124 §:ssä verraten laajaan tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä (HE 1/1998 vp). Lakisääteistä julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvelvollisuutta on pidettävä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä. Hyvinvointipalvelujen valtiosääntöinen perusta nojaa perustuslain 19 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Säännös ei edellytä, että julkisyhteisöt huolehtisivat kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta. Julkisen vallan on kuitenkin turvattava sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävä saatavuus.

Sosiaalipalveluja tarjoavat viranomaisten ohella laajasti myös yksityiset palveluntuottajat. Sosiaalipalvelujen tuottamista on pidettävä julkisen hallintotehtävän hoitamisena silloin, kun palvelu perustuu julkiselle vallalle asetettuun lakisääteiseen toimeksiantoon. Tällaiseen toimintaan sisältyy usein myös toimivaltuuksia käyttää julkista valtaa.

Etenkin terveydenhuollon alalla on keskenään kilpailevia julkisia ja yksityisiä palveluntuottajia. Yksityinen lääkäritoimi ei muodosta perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua julkista hallintotehtävää, ellei palvelun tarjoaminen perustu ostopalvelusopimuksen perusteella suoritettavaan julkisyhteisön lakisääteiseen järjestämisvelvollisuuteen.

Hallituksen esitystä uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi käsitellessään perustuslakivaliokunta piti tärkeänä sitä, että kun hallintotehtävä uskotaan laissa tai lain nojalla muulle kuin viranomaiselle, tulee säännösperusteisesti taata oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten noudattaminen tässä toiminnassa. Lisäksi valiokunta korosti, että siltä osin kuin tällainen hallintotehtävä saattaa pykälän rajoissa merkitä julkisen vallan käyttöä, on erityisesti varmistuttava siitä, että valtaa käyttävät ovat virkamiehiä rikoslain mielessä (HE 1/1998 vp — PeVM 10/1998 vp).

Hyvään hallintoon liitetty palveluperiaate edellyttää, että julkisten palvelujen tuottamista arvioidaan myös hallinnon asiakkaina olevien yksityisten henkilöiden näkökulmasta. Tämän periaatteen on katsottu saavan sisältönsä perustuslain 21 §:n 2 momentista ja se on kirjattu myös hallintolain (434/2003) 7 §:ään. Hallintolain esitöiden mukaan julkisia palveluja järjestettäessä tulee erityisesti kiinnittää huomiota palvelujen riittävyyteen ja saatavuuteen sekä hallinnossa asioivien valinnanvapauteen. Perustuslain 124 §:n esitöissä mainitun yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeiden huomioon ottamisen on katsottava korostuvan etenkin yksilön perusoikeuksien toteutumisen kannalta merkityksellisten palvelujen kuten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kohdalla.

Erityisesti tarkoituksenmukaisuusharkinta edellyttää hallinnonalakohtaista tuntemusta. Perusteluissa on kyettävä osoittamaan, miksi julkisen hallintotehtävän antamista ulkopuoliselle on pidettävä viranomaisorganisointia tarkoituksenmukaisempana vaihtoehtona. Vaikka perustuslain 124 §:n mukaisessa tarkoituksenmukaisuusharkinnassa on kiinnitettävä huomiota myös taloudellisiin vaikutuksiin, eivät taloudelliset vaikutukset voi olla yksinomaisia perusteita tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa.

Perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna merkittävänä julkisen vallan käyttönä pidetään esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. Tällaisia valtuuksia ei säännöksen mukaan saisi antaa muille kuin viranomaisille (HE 1/1998 vp)." - -

 

Lähde:

https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2018/20180016

---

 

Katso myös edellinen blogini itsemääräämisoikeudesta ja sote- ja maakuntauudistuksen yhteensovittamisesta:

http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254468-vanhustenhuollosta-puutt...
 
 

surprise Itse ymmärtäisin edellä kerrotusta, että sote- ja maakuntauudistusta ei voida hyväksyä ennen kuin vanhusten, vammaisten - ja esimerkiksi muistisairaiden - sosiaali- ja terveyshuollon itsemääräämisoikeutta koskeva laki on saatu valmisteltua eli aikaisintaan yhteensovitusta varten itsemääräämisoikeutta koskevat lakiluonnokset ovat valmiit syksyllä 2018.

blush Näin ollen on perusteltua, että eduskunnan tulisi nyt ehdottomasti pidättäytyä hyväksymästä näin suuria keskeneräisiä sotea ja itsemääräämisoikeutta koskevia lakeja. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

(17.8.1992/785) Laki potilaan asemasta ja oikeuksista:

"6 § Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

Tapauksissa, joita 2 momentissa tarkoitetaan, tulee hoitoon saada potilaan laillisen edustajan taikka lähiomaisen tai muun läheisen suostumus. Laillisen edustajan, lähiomaisen ja muun läheisen tulee suostumusta antaessaan ottaa huomioon potilaan aiemmin ilmaisema tahto tai, jos hoitotahtoa ei ole ilmaistu, hänen henkilökohtainen etunsa. Jos laillinen edustaja, lähiomainen tai muu läheinen kieltää hoidon antamisen tai hoitotoimenpiteen tekemisen potilaalle, potilasta on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä suostumisesta kieltäytyvän henkilön kanssa muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Jos laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena. (9.4.1999/489)

Potilaan tahdosta riippumatta annettavasta hoidosta on voimassa, mitä siitä mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa (41/86), tartuntatautilaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/77) säädetään."

Lähde:

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeus haasteena (THL):

https://www.innokyla.fi/documents/469607/93027a49-...

Edellisestä linkistä suora lainaus:

"Lainsäädäntö epäselvää ja aukollista etenkin rajoitustoimenpiteiden käytön osalta.
– Täsmällisempää lainsäädäntöä tarvitaan asiakkaiden/potilaiden ja hoitohenkilökunnan oikeusturvan varmistamiseksi
– Riskit:
• Sääntely ei ratkaise kaikkia ongelmia, sillä punninta ja arvostuksenvaraiset asiat aina osa päätöksentekoa.
• Johtaako rajoitusten säännönmukaiseen käyttöön?
• Vaikea säätää siten, että täyttää perustuslain vaatimukset (merkittävä julkisen vallan käyttö, perusoikeusrajoitusten tarkkarajaisuus, oikeussuojakeinot jne.).
• Lainsäädäntö puutteellista itsemääräämisoikeuden edistämisen osalta.
– Täsmällisempää lainsäädäntöä tarvitaan:
• Itsemääräämisoikeutta edistävät käytännöt muk. luk. suunnittelu.
• Tuettu päätöksenteko?

---

Nämä kaikki itsemääräämisoikeuteen liittyvät asiakokonaisuudet vaativat laajaa arvokeskustelua siitä, miten nämä asiat tulisi sote- ja maakuntauudistuksessa huomioida ja lailla säätää...

Ja edelleen tulee miettiä, ketkä ovat niitä viranomaisia, joita ko. lait tulisivat sotessa koskemaan?

Ja jos kaikki sote-toimijat eivät ole viranomaisia, niin saavatko nämä "ei-viranomaiset" jotenkin "huonommin" hoitaa potilaitaan? Ja kuka heitä tässä valvoo ja ohjaa? Oma maakuntako? Vai valtio?

Tästä päästäänkin aika luonnikkaasti Lasse Lehtosen blogiin "Paljonko potilaita kuolee hoitovirheisiin":

http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2545...

Käyttäjän LasseLehtonen kuva
Lasse Lehtonen

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen liittyy kieltämättä perustuslaillisia ongelmia, jota Sipilän hallituksen sote-esityksessä on pyritty ratkomaan sillä, että julkisen vallan käyttöä sisältävät tehtävät jäisivät maakunnan liikelaitoksen hoidettavaksi. Ongelmia kuitenkin tulee helposti esim. muistisairaiden vanhusten hoidossa ja rajoitustoimenpiteiden käytöstä, kun vanhuksia hoidetaan paljon yksityisten palvelutuottajien toimesta. Myös asiakassuunnitelman oikeudellinen luonne on epäselvä, kun se velvoittaa eri toimijoita, mutta ei hallituksen esityksen mukaan kuitenkaan ole valituskelpoinen päätös. Perustuslakivaliokunnalla riittää siis vielä sote-lakipaketissa ihmeteltävää :)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Lasse, kiitos vastauksestasi :)

Katsoin, että "Laki potilaan asemasta ja oikeuksista" (17.8.1992/785) sanoo näin:

10 § Muistutus (12.12.2014/1101):

Terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus terveydenhuollon toimintayksikössä terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Jos potilas ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi kykene itse tekemään muistutusta tai jos hän on kuollut, muistutuksen voi tehdä hänen laillinen edustajansa, omaisensa tai muu läheisensä. Toimintayksikön on tiedotettava potilailleen muistutusoikeudesta riittävällä tavalla sekä järjestettävä muistutuksen tekeminen heille mahdollisimman vaivattomaksi. Muistutus tulee tehdä pääsääntöisesti kirjallisesti. Muistutus voidaan tehdä myös suullisesti erityisestä syystä.

Toimintayksikön on käsiteltävä muistutus asianmukaisesti ja siihen on annettava kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä. Vastaus on perusteltava asian laadun edellyttämällä tavalla.

Muistutuksen tekeminen ei rajoita potilaan oikeutta kannella hoidostaan tai hoitoon liittyvästä kohtelustaan terveydenhuollon valvontaviranomaisille.

Jos muistutusta käsiteltäessä ilmenee, että potilaan hoidosta tai kohtelusta saattaa seurata potilasvahinkolaissa (585/1986) tarkoitettu vastuu potilasvahingosta, vahingonkorvauslaissa (412/1974) tarkoitettu vahingonkorvausvastuu, syytteen nostaminen, terveydenhuollon ammatinharjoittamislainsäädännössä tarkoitettu ammatinharjoittamisoikeuksien poistaminen, rajoittaminen tai kurinpitomenettely taikka muussa laissa säädetty kurinpitomenettely, on potilasta neuvottava, miten asia voidaan panna vireille toimivaltaisessa viranomaisessa tai toimielimessä.

10 a § Kantelu (12.12.2014/1101)

Kanteluun sovelletaan mitä hallintolain (434/2003) 8 a luvussa säädetään hallintokantelusta.

Jos asiassa ei ole tehty muistutusta, ja valvontaviranomainen arvioi, että kantelu on tarkoituksenmukaisinta käsitellä muistutuksena, viranomainen voi siirtää asian asianomaiseen toimintayksikköön käsiteltäväksi. Siirto on tehtävä välittömästi arvion tekemisen jälkeen. Siirrosta on ilmoitettava kantelun tekijälle. Toimintayksikön on annettava tieto siirrettyyn asiaan annetusta vastauksesta siirron tehneelle valvontaviranomaiselle.

Jos asia siirretään, kantelun tutkimatta jättämisestä ei tehdä päätöstä.

11 § Potilasasiamies

Terveydenhuollon toimintayksikölle on nimettävä potilasasiamies. Kahdella tai useammalla toimintayksiköllä voi myös olla yhteinen potilasasiamies.

Potilasasiamiehen tehtävänä on:

1) neuvoa potilaita tämän lain soveltamiseen liittyvissä asioissa;

2) avustaa potilasta 10 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa asioissa;

3) tiedottaa potilaan oikeuksista; sekä

4) toimia muutenkin potilaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi."

---

Lasse, mitä em. 3. luvun 10 §:n 4. momentin "voidaan panna vireille toimivaltaisessa viranomaisessa tai toimielimessä" tarkoittaa? Onko tätä lainkohtaa miten sovellettu nyt käytännössä - ja miten se on ajateltu toimivan tulevassa sote- ja maakuntauudistuksessa?

Käyttäjän Kirsiomp kuva

"Arviomuistio: tahdosta riippumaton hoito ja pakkotoimet mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa ja muussa sosiaali- jaterveydenhuollon lainsäädännössä 21.1.2016", ks. linkistä alla:

http://stm.fi/documents/1271139/1977545/Arviomuist...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset