Kirsiomp

EU:n ns. Valkoisen kirjan 5 skenaariota: Minkä Suomi valitsee - jos valitsee?

  • Eurooppa tänään
    Eurooppa tänään
  • Skenaario 5: tähänkö olemme menossa?
    Skenaario 5: tähänkö olemme menossa?

 

Euroopan komissio - Lehdistötiedote:

"Komission valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta:

Yhtenäisyys 27 jäsenvaltion unionissa

Bryssel 1. maaliskuuta 2017

Euroopan komissio on tänään julkaissut Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valkoisen kirjan, josta puheenjohtaja Juncker ilmoitti unionin tilaa koskevassa puheessaan vuonna 2016.

Kyseessä on komission panos 25. maaliskuuta 2017 pidettävään Rooman huippukokoukseen. Valmistautuessamme juhlimaan EU:n 60-vuotista taivalta voimme katsoa taaksepäin ja todeta, että EU:ssa on vallinnut rauha jo yli seitsemän vuosikymmenen ajan ja laajentuneen unionin 500 miljoonaa kansalaista elävät vapaina yhdessä maailman vauraimmista talouksista. Samaan aikaan EU:n on katsottava eteenpäin ja pohdittava, miten se luo vision omasta tulevaisuudestaan 27 jäsenvaltion unionina. Valkoisessa kirjassa käydään läpi EU:n tärkeimmät haasteet ja mahdollisuudet tulevalla vuosikymmenellä. Siinä esitetään viisi skenaariota siitä, miten unioni voisi kehittyä vuoteen 2025 mennessä riippuen siitä, millaisia valintoja tehdään.

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker totesi, että ”60 vuotta sitten unionin perustajat halusivat yhdistää mantereen asevoimien sijasta lain voimalla. Meidän on oltava ylpeitä siitä, mitä sen jälkeen on saavutettu. Vuoden 2017 synkinkin päivä tulee olemaan huomattavasti valoisampi kuin yksikään päivä, jonka unionin perustajat viettivät taistelukentillä. Kun juhlimme Rooman sopimusten 60-vuotispäivää, 27 jäsenvaltion yhdentyneen Euroopan on aika luoda näkemys tulevaisuudestaan. Nyt tarvitaan johtajuutta, yhtenäisyyttä ja yhteisiä määrätietoisia päätöksiä. Komission valkoisessa kirjassa esitetään 27 jäsenvaltion unionille erilaisia kehityssuuntia. Tämä on prosessin alku, ei sen loppu. Toivon, että näistä vaihtoehdoista käydään vilpitöntä ja laaja-alaista keskustelua. Keinot valitaan aikanaan tavoitteiden mukaan. EU:n tulevaisuus on meidän käsissämme.”

Valkoisessa kirjassa pohditaan, miten unioni muuttuu tulevalla vuosikymmenellä. Siinä tarkastellaan uusien teknologioiden vaikutusta yhteiskuntaan ja työpaikkoihin, globalisaatiota ja turvallisuutta koskevia huolenaiheita ja populismin nousua. Siinä todetaan, että olemme valinnan edessä: voimme joko heittäytyä näiden virtojen vietäväksi tai pyrkiä saamaan ne hallintaan voidaksemme hyödyntää niiden tuomia uusia mahdollisuuksia. Euroopan väestö vähenee ja sen talouden painoarvo kutistuu, kun maailman muut osat kasvavat. Vuonna 2060 yhdenkään EU:n jäsenvaltion osuus maailman väestöstä ei yllä edes 1 prosenttiin. Tämä on hyvä syy pysytellä yhdessä, sillä yhdessä olemme vahvempia. EU on tärkeä maailmanmahti, jonka vauraus perustuu myös tulevaisuudessa avoimuuteen ja vahvoihin kumppanuussuhteisiin.

Valkoisessa kirjassa esitetään viisi skenaariota, joissa pohditaan, miten unioni voisi kehittyä vuoteen 2025 mennessä riippuen siitä, millaisia valintoja nyt tehdään [5 skenaariota löytyy alla olevasta linkistä]. Skenaarioissa esitetään havainnollisia esimerkkejä eri vaihtoehdoista. Ne eivät sulje toisiaan pois eivätkä estä luomasta muita skenaarioita." - -

Valkoisen kirja viisi skenaariota täältä:

http://europa.eu/rapid/press-release_IP-17-385_fi.htm

---

wink Mikä näistä viidestä EU-skenaariosta Suomen tulee valita? Vai ei mitään niistä?

 

Eurooppa tänään -kuva, lähde alla:

https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/valkoinen_kir...

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

En voi olla mainitsematta, että nyt sote- ja maakuntahallintouudistuksessa suunniteltu LUOVA-virasto on nyt jo edellä olevista skenaarioista nro 5:n mukainen:

- -"Viides skenaario:

Tehdään paljon enemmän asioita yhdessä

–Jäsenvaltiot päättävät jakaa valtaa, resursseja ja päätöksentekoa kaikissa asioissa nykyistä enemmän. Päätöksistä sovitaan Euroopan tasolla nopeammin, ja ne pannaan ripeästi täytäntöön.

Vuoteen 2025 mennessä tapahtuisi seuraavaa:

Joukko kansalaisia vastustaa EU-rahoitteista hanketta tuulivoimalan rakentamiseksi asuinalueelleen, mutta heidän on vaikea tavoittaa asiasta vastuussa oleva viranomainen, koska heitä kehotetaan ottamaan yhteyttä toimivaltaisiin unionin viranomaisiin." - -

---

Tähänkö suuntaan halutaan mennä?... Todella huolestuttavaa.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Alla Erkki Tuomiojan artikkeli HS:n Vieraskynä-palstalla:

"Suomen EU-linja ei voi perustua ideologiaan

Käytännönläheistä politiikkaa on syytä jatkaa nytkin, kun unioni on vaikeuksissa.

Julkaistu: 31.3.2017 2:00 , Päivitetty: 31.3.2017 8:47

Suomen EU-politiikkaa leimaa pragmaattisuus. Sen vastakohta on ideologisuus, joka yhtäällä tarkoittaa varauksetonta tukea kaikelle integraation vahvistamiselle ja liittovaltiokehitykselle ja toisaalla EU-integraa­tion totaalista vastustamista.

Ideologia ei ole ohjannut Suomen EU-politiikkaa. EU-kansanäänestyksemme jälkeen unionia vastaan ­eivät ole kampanjoineet edes perussuomalaiset, kun puolueen linjan on määrännyt Timo Soini. Unioniin kielteisesti suhtautuvien kannatuksen keräämiseen on riittänyt kepeä EU-kriittinen huulenheitto.

Ruotsissa EU-jäsenyyden kannattajien ja vastustajien kiistely jatkui maan kansanäänestyksen jälkeenkin. Se heikensi Ruotsin vaikutusvaltaa EU:ssa. Suomessa EU-asioita on voitu käsitellä ilman ideologista painolastia pyrkien laajaan yhteisymmärrykseen parhaasta toimintalinjasta. Tästä asiasta sekä liittoval­tiokehitystä suosivat että EU:n ulkopuolisuutta parempana pitävät ovat yleensä olleet yhtä mieltä.

Toivon linjan jatkuvan nyt, kun brexit ja muut tapahtumat ovat ajaneet EU:n kriittiseksi koettuun tilaan. En tarkoita avoimen keskustelun rajoittamista. Sitä tarvitaan.

Vaihtoehtojen kirjo on myös muuttunut. Vaikka liittovaltiokehitystä toivovalla federalismilla on yhä vahvat kannattajansa, usko siihen, että perussopimusten uusimista voitaisiin ja pitäisi jatkaa kohti alati syvenevää liittoa, on hiipunut. Näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa perussopimusten laajempi muuttaminen ei ole mahdollista.

Rooman julistuksessa ratkaisuksi hahmotellaan niin sanottua eritahtista kehitystä, jossa osa jäsenmaista voi edetä integraatiossa pidemmälle ja syvemmälle, kunhan muillekin jää mahdollisuus liittyä myöhemmin mukaan. Perussopimuksissa on tiukat reunaehdot, mutta eritahtisuutta on voitu soveltaa yhteisvaluutassa ja Schengen-yhteistyössä. Syvennettyä yhteistyötä voidaan toteuttaa myös kokonaan EU-rakenteiden ulkopuolella, kunhan se ei riko voimassaolevaa yhteisöoikeutta.

Sopimusten tunnistama eriytynyt yhteistyömahdollisuus koskee niin sanotun pysyvän rakenteellisen yhteistyön nimikkeellä myös yhteistä puolustuspolitiikkaa. Sen konkretia on vielä haussa. Joka tapauksessa Suomi on perustellusti ilmaissut kiinnostuksensa asiaa kohtaan.

Kyse ei ole EU-armeijan tai Naton korvaavan sotilasliiton luomisesta vaan hyvin käytännönläheisestä yhteistyöstä. Sitä tehtäisiin laaja-alaisessa kriisinhallinnassa, uusien hybridivaikuttamiseen liittyvien uhkien torjunnassa ja kustannustehokkuutta tuottavassa tutkimus- ja hankintayhteistyössä sekä eurooppalaisen puolustusvälineteollisuuden kehittämisessä. Kyse on paljolti siis samoista asioista, joita Suomi hakee myös kahdenvälisestä yhteistyöstä Ruotsin kanssa. On kuitenkin vaikea nähdä, että EU-yhteistyö voisi korvata Ruotsin kanssa avautuneita yhteistyömahdollisuuksia tai mennä niitä pitemmälle.

Suomen lähtökohtana eritahtisuuteen on ollut, että vältämme uusien pysyvien jakolinjojen synnyttämistä. Tämä on kestävä kanta siitä riippumatta, tulisiko Suomi mukaan eriytettyyn yhteistyöhön vai ei.

Eritahtisuutta voidaan tarvita esimerkiksi rahaliiton toimivuuden varmistamiseksi. Toisaalta eriytyminen voi myös heikentää EU:ta ja synnyttää uusia keskipakoisvoimia. Minkään uuden ydinryhmän ei pitäisi pystyä rakentamaan itselleen asemaa, jossa se määräisi tahdin muiden B-ryhmään luokiteltujen maiden puolesta.

Jos eritahtiset yhteistyönäkymät kuitenkin etenevät, joudumme tapauskohtaisesti harkitsemaan, onko meidän parempi olla mukana vai jättäytyä ulkopuolelle. Vaikka periaatteessa on parempi olla sisällä kuin ulkona, se ei tarkoita automaattista ennakkoilmoittautumista kaikkiin mahdollisiin ytimiin.

Eurooppa on nyt isojen haasteiden edessä, ja EU:n tulevaisuuden suunta on epävarma. Nyt ei pidä jäädä passiivisesti odottamaan ja katsomaan, mitä tästä tulee. Tarvitaan aktiivista aloitteellisuutta. Se antaa myös pienille jäsenmaille mahdollisuuden käyttää paljon kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) puheenvuoroista voi päätellä, ettei hänkään halua Suomen marginalisoitumista EU:ssa. Sipilä toivoo myös laajaa yhteisymmärrystä linjaustemme taakse. Hyvä niin, mutta se edellyttää selvästi aktiivisempaa ja avoimempaa otetta koko eduskunnan näkemysten kuulemisessa ja huomioimisessa. Tätä edellyttää jo perustuslakikin.

Erkki Tuomioja

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd) ja entinen ulkoministeri."

Lähde:

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-200000514935...

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Nyt näyttää siltä, että tätä EU:n Valkoisen kirjan tiimoilta käytävää keskustelua ei käydä Suomessa lainkaan tällä hetkellä. Ymmärtääkseni Suomelta kuitenkin kysytään kantaa siihen jo kesällä 2019.

Suomi käy nyt vain keskustelua sotesta ja maakuntahallinnosta - ja (nuorten) työntekijöiden työehtojen heikennyksistä, aktiivimalleista ynnä sun muista "kärpäsistä" kun muut EU-maat käyvät keskustelua "härkäsistä"...

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Nuo viisi vaihtoehtoa näyttävät EU:n nykyisen johdon räätälöimiltä, sillä jokaiseen kohtaa liittyy EU:n keskusjohdon aseman vahvistamista / integraation lisäämistä. Tämä koskee myös toista skenaariota, joka oli kai tarkoitettu vähiten keskittäväksi skenaarioksi. Kysymyksenasettelu koskee siis lähinnä sitä, millä tavalla EU:n integraatiota pitäisi lisätä. Kuten mainitsit, ehkä joku voisi luoda muitakin skenaarioita.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset