Kirsiomp

Hannan toive: "Mettiin luuhuamaan ja tuulena vinkumaan"

 

"Ystävät keräävät rahaa kuolemansairaan Hanna Pahlstenin, 32, muistometsään. Pahlsten haaveilee, että metsästä tulisi lapsille lohduttava paikka, jossa äidin läsnäolon voi tuntea tuulena kasvoilla ja kuulla linnun lauluna oksilla." 

 

Katso alla "Viimeinen lahja kuolevalle ystävälle"

https://yle.fi/uutiset/3-10085257

 

Näin teet lahjoituksen Hannan muistometsälle:

Siirrä haluamasi summa Luonnonperintösäätiön lahjoitustilille FI78 5494 0950 0224 93

Kirjoita viestikenttään "Hannan muistometsä" ja saajaksi Luonnonperintösäätiö.

 

Omasta puolestani toivotan siunausta ja voimia Hannalle, hänen omaisille ja ystävilleen.

Asia sykähdytti mieltäni ja olen mukana muistometsän keräyksessä.

Oletko myös Sinä mukana? heart

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Hei Hanna,

kysyn Sinulta, voisiko muistometsä sijaita Jyväskylän kaupunkijoen, vehreän Tourujoen rannassa? Sinne kaikilla olisi helppo päästä.

Tourujoen keskipaikkeilla on jo 3,1 ha:n kokoinen luonnonsuojelualue. Sitä on jossakin vaiheessa suunniteltu laajennettavaksi. Jyväskylän kaupunki varmasti antaa asiassa lisätietoja (mm. kaavoitusbiologi Anne Laita), koska omistaa jo nykyisenkin luonnonsuojelualueen.

Linkkejä Tourujokiaiheeseen:

https://retkipaikka.fi/vapaa/tourujoen-luontopolul...

http://www2.jkl.fi/kaavakartat/tourujoki/kehittami...

http://www2.jkl.fi/kaavakartat/Kankaan_osayleiskaa...

http://www2.jkl.fi/kaavakartat/Kankaan_osayleiskaa...

Voisivatko Hannan ystävät, jos tämän viestin näkevät, välittää tämän ajatuksen Hannalle?

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Mietin, voinko kipua tuottamatta sanoa jotain teille tuon kaiken keskellä taisteleville. Kauniilta minustakin tuntui tuo ajatus metsän sylistä, mutta nyt tuli kyllä mieleen, että ei voi tietää, millainen mielleyhtymä pojille siitä syntyy, kun tausta on tämä. Ettei teille tulisi pettymystä.
.
Se ehkä auttaa enemmänkin suunnitelman laatijoita, voisko olla näin?Pahalta tuntuu kyllä tätä sanoa, ja voihan olla niin, että siitä muodostuisi lohdun ja rauhan paikka surun keskellä, mutta voi olla täysin päinvastoinkin, että lapselle se on tuskallinen, koska äidin menetys on tuskallinen, ja tämä paikka henkii sitä todellisuutta enemmän kuin lohtua.
Ehkä lapsen mieli etsii itse ne väylät jotka tuovat lohdutusta jollakin tavalla, tätä tuskin voi ennakoida.
.
Kestäisittekö vielä yhden kysymyksen,- kun ajattelen, että niin ymmärrettävää kuin ajatuksenne inhimillisesti onkin, että äiti olisi niin konkreettisesti läsnä, että hänet voi tuntea tuulessa. Se ehkä johdattaa lasta luomaan yhteyttä kuolleeseen. Kannattaako ihan tähän suuntaan ajatusta kuitenkaan ohjata?
.
Antaisin pojille mieluummin ylösnousemustoivon ja jälleennäkemisen vakaan lupauksen, joka on Jumalan sanassa. Tällöin voidaan odottaa myös sellaista apua suruun, jota ihminen ei pienuudessaan kykene välittämään. Rukousta se meiltä vaatisi. Että otamme kantaaksemme heidät päivittäin. Mitäs siihen sanotte?

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Kiitos ajatuksistanne, Päivi Kopsa. Osoititteko esittämänne kysymyksen nyt ehkä minulle? Katsoitteko sen lyhyen Hannasta tehdyn videon linkittämäni Yle.fi -verkkouutisen sivuilla?

Siinä Hanna itse kertoo, että hän haluaisi kuoleman jälkeen "mettiin luuhuamaan ja tuulena vinkumaan". Minä olen sitä mieltä, että kaikki ne asiat, jotka kuolevaa ihmistä ja hänen läheisiään helpottavat vaikean surun ja eroahdistuksen keskellä, ovat oikein. Jokaisella on oma yksilöllinen tapansa käsitellä omaa ja toisen kuolemaa.

Itse luontoihmisenä ja voimaakkaasti tunneihmisenä koen, että haluan auttaa Hannaa ja hänen läheisiään Hannan muistometsähankkeessa. Toivoisinkin tämän muistometsätavan lisääntyvän Suomen metsien suojelemiseksi. Myös lasten luontokasvatusta niin kodeissa kuin kouluissa tulisi lisätä.

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Kiitos vastauksesta, en oikeastaan tiedä kenelle tarkkaan ottaen osoitin.
En onnistunut katsomaan kokonaan, tai pitäisi ainakin tarkistaa asia. Näin se arkiaskareiden välissä TV:tä.
.
En ihan sitä käsittänytkään, että ajatus oli Hannan itsensä. Siihen ei tietysti sitten voi näin ulkopuolelta vaikuttaa, jos kenties Hannan elämänkatsomus on panteistinen, ehkä new-age-pohjaisesti.
.
Tämä puheeni voi vaikuttaa ulkokohtaiselta ja jostakusta vielä pahemmaltakin. Vaikka muistometsä on ajatuksena kyllä kaunis ja läpeensä suomalainen, haluaisin teidän katsovan asiaa kauemmaksi, sitä ajatellen, mikä todella auttaa häntä ja hänen poikiaan ja voisi tuoda lujan kallion jalkojen alle tämän suuren hädän keskellä.
.
Yksinkertainen, yhteinen pyyntö hänelle, jonka vallassa on elämä ja kuolema, ja joka on tullut meidän katoavaisuudestamme itse osalliseksi menemällä ensimmäisenä läpi kuoleman yön ja pimeyden, aina pimeyden ytimeen asti, ja tällä saanut aikaan iankaikkisen lunastuksen, johon syntinen ihminen saa tarttua.
Inhimillisestä ajatuksestamme nousevat "tuulet" ovat ymmärrettäviä, mutta kuitenkin maailman alkeisvoimia, joiden varassa jäädään tyhjän päälle.

Nyt kyllä huomaan puhuttelleeni sinua taas, niinkuin kuuluisit läheisiin ystäviin, anteeksi vaan. Päivi

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Kiitos, Päivi Kopsa, kommentoinnistasi.

Muistometsä ei sulje pois sitä(kään) mahdollisuutta, että Hanna ja hänen rakkaansa ajattelisivat ja turvautuisivat "yläkerran ukkoon" - kuten Sinä ja minäkin.

Kaikkinainen ilmaisunvapaus ja romantiikka voivat kuitenkin kuulua helpotusta ja lohdutusta tuovina elementteinä kuolemaan. Kuolema voi olla kaunis, kuin kesäinen tuulahdus metsässä tai pakkasen risahdus metsäpolulla.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Hei vielä Päivi Kopsa,

tässä linkki siihen Ylen videopätkään, ks. alla:

https://yle.fi/uutiset/3-10085257

PS. Klikkaa sitä kolmionuolta Hannan kuvan päällä.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Luonnonperintösäätiön sivujen mukaan Hannan muistometsäkeräyksen saldo on 28.2.2018:

35 830 €

Hienoa! :)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Leukemiaa sairastanut Hanna Pahlsten, 32, on kuollut. Hanna on ollut viime aikoina julkisuudessa, sillä hänen ystävänsä perustivat Hannan muistometsä -keräyksen. Hannan kuolemasta kerrotaan keräyksen Facebook-sivuilla.

”Rakas ystävämme Hanna nukkui pois perjantaina 2.3.2018. Vaikka menetys on valtava ja ikävämme pohjaton, ovat elämänpuumme oksat kauniista muistoista tuuheita ja vankkoja. Hannan toiveesta jatkamme muistometsän toteuttamista ja pyydämme, että omaisten ja läheisten oikeutta surra rauhassa kunnioitetaan”, Facebook-sivuilla kirjoitetaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset